Vaihtoehtoinen Waltari
Mika Waltari tunnetaan historiallisena humanistina Mikael Hakimin, Turmsin ja Sinuhen isänä. Siihen monen kiinnostus ja tietämys päättyykin. Waltari kirjoitti myös valtavan määrän tasokasta 'tilapäätekstiä': lehtijuttuja, kuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia, dekkareita, pamfletteja ja vähemmän tunnettua sota-ajan propagandaa.
Eikö tämä puoli Waltarista pitäisi tuntea? Waltari ei itse sitä salaillut, joskaan ei sotavuosien töistään ollut erityisen ylpeäkään. Waltari kirjoitti jo nuorena tilaustöitä, muun muassa Metsäteollisuus tilasi 'vastakirjan' Pentti Haanpään lehtijutuille Pulamiehet puhelevat.
Nykyinen juhlinta on ymmärrettävästi patsastavaa ja kuvastaa enemmän juhlijoita kuin kohdetta. Waltari tuskin olisi halunnut itsestään patsastelevaa ja siloteltua henkilökulttia.
Waltari oli monen muun lailla sota-ajan esikunnan kirjoitustehtävissä ja tuotti aineistoa sota-ajan propagandan käyttöön.
Tunnetuimmat teokset olivat Neuvostovakoilun varjossa ja salanimellä Nauticus kirjoitettu Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (alkup.1941, uusintapainos WSOY 2008, 184 s. 32e).
Neuvostovakoilun varjossa ja Nauticuksen teos joutuivat Valvontakomission syyniin, ja ne poistettiin kirjakaupoista ja kirjastoista 1944 - 1946. Kaikkiaan kirjastoista poistettiin yli 1 000 kirjatitteliä, yhteensä yli 30 000 kirjankappaletta. Neuvostovakoilun varjossa ylsi kymmenen parhaan joukkoon. Hitlerin Taisteluni vei listavoiton.
Kielletyt kirjat houkuttavat. Yrjö Leinon tuhotut muistelmat päätettiin julkaista ensimmäisen Kielletyt kirjat -näyttelyn vanavedessä. Myynti tuskin oli kehuttava. Sota-ajan luovutetuista kartoistakin julkaistiin äskettäin kiinnostava kooste. WSOYlla on varmasti muitakin kuin kaupallisia motiiveja. Vaihtoehtoisen Waltari-kuvan rikastaminen lienee keskeinen.
Teoksessa on uutta professori Seppo Zetterbergin erinomainen esipuhe, joka avaa kirjan taustoja. Waltarin persoonaa tai motiiveja se ei avaa. Kirjan asukaan ei erityisesti houkuttele: Nauticuksen nimi on häivytetty ja otsikko kirjoitettu virsikirjafontilla. Leipäteksti on näköispainosta ja rivit hyppelevät autenttisesti. Teos jäänee kuriositeetiksi, mutta hyvä on, että se on julkaistu.
Waltari on itse maininnut että kuusi vuotta sota-ajan palkattuna kätenä olivat 'hänen arkunnaulansa'. Yksisilmäistä propagandistia Waltarista ei saa: vieraillessaan Kolmannen valtakunnan kirjailijajuhlilla hän heitti isäntien antamat matkarahat ikkunasta ulos ja totesi: "Meitä suomalaisia ei osteta". Hänen tekstinsä on edelleenkin luettavaa ja vetävää, mitä ei voi sanoa ajan muista kynämiehistä.
Waltari sai maksaa teoksistaan velkaa 1990-luvulle saakka (ja myös mm. Horst Wesselin suomentajana). Moskovalle hän oli persona non grata ja teoksia venäjännettiin vasta 1990-luvulla.
Suomalaiset kustantajat saisivat luottaa lukijoihinsa enemmän. Waltari olisi ansainnut kokonaisen kriittisen laitoksen, jossa tutkijat ja lukijat saisivat tutustua laajempaan nootistoon ja alkuperäisiin käsikirjoituksiin. Waltariin liittyy myös mysteerioita. Missä on hänen laajempi arkistonsa? SKS:ssa on vain suppeahko arkisto. Perikunta ei myönnä sillä olevan mitään. Odottelen Panu Rajalan elämäkertaa; tosin hänelläkään ei ole näitä 'kadonneita' lähteitä.
Siksi meidän on luotava kuva Waltarista yhä uudelleen, täydentyvänä mosaiikkina. Hän on sen ansainnut.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Waltarin arkipäiväistäminen ja inhimillistäminen pidentää Waltarin elinkaarta kulttuurimielessä ja nostaa vielä kerran vanhan mestarin julkisuuteen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mika_Waltari
Yleensä kait näistä tositarinoista käytetään nimitystä:
"Kuka N. N. todella oli?" tai "Mitä N. N. todella sanoi?"
Varmaan kaupallinen menestys olisi kertoa myös Minna Craucherista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Minna_Craucher
Waltari oli paitsiossa pitkään, sillä hän oli lahjakas kirjailja. Hän oli aina rehellinen suomalainen. Hän inhosi venäläismielisyyttä.
Muistan minulle olleet erittäin tärkeän hänen kirjoituksensa vapausoturista, joka joutui poliittisten uskovaisten eli vasemmistolaisten vainon kohteeksi työpaikallaan 1930-luvulla. Kertomus antoi tärkeää tietoa ammattiyhdistysliikeen rikollista toimintatavoista, jotka jatkuvat monilla työpaikoilla edelleen. Harva uskaltaa ilmoittaa olevansa Uuden Suomen vakituinen lukija kiihkoisten vasemistolaisten hallitsemilla työpaikoilla.
Tarkoittaako Tapio, että ko. ilotyttö olisi jotenkin Waltarin kanssa samaa sarjaa. Vaemmisto onkin esittänyt suomalaismielisten kirjailijoiden olevan eräänlaisia ilotyttöjä.
Waltarin sijaan julkisuuteen tuotiin ontosti ylistettynä naisvihaaja Väinö Linna nuorisokirjoineen.
En nyt ole kauhean huolissani siitä, miten vasemmistolaiset ja oikeistolaiset ovat rauhanaatteessaan ja isänmaalisuudessaan vainonneet itse ajattelevia, jotka eivät ole oikein sopineet kumpaankaan muottiin.
Tänään teatterissa tuli lukioaikainen opettaja, tosin jo eläkkeellä, vastaan ja kyseli kuulumisia. Hänelle oli ongelma, kun ei muistanut, olinko oikeistolainen. Muistutin hänelle, että kaikenlaisia harrastuksia on, pienikaliiperisista alkaen, jolloin hän muisti, että olin oikeistolainen, vaikka hänelle tuotti venäjän kielen taito ongelman, koska eihän kukaan isänmaallinen suomalainen voi osata venäjää Suomessa, ellei ole tataari tai juutalainen eli epäkansallinen itsenäisyyden alkuvuosiin lähtien. Kun hän muistikin, että olin oikeistolainen, hämmensin vielä lisää todeten, että lopetin kouluneuvostossa yksipuoluejärjestelmän kokoomuslaisen rehtorin kauhuksi.
Kun antaa isänmaallisesti päihin sekä kovapäiselle oikeistolle, että ideologiselle vasemmistolle, on vuoroin kommunisti ja maansa myyjä, vuoroin kaiken inhimillisen ulkopuolella oleva fasisti sekä imperialismin kätyri.
Suomessa on todella vaikeaa olla suomalainen entisten idättyneiden ja nykyisten lännettyneiden vuoksi. Lännettyneistä osa on entisiä kommunisteja - eivätkä vain revisionistisia saarislaisia - jotka totuttelevat eurososialidekraatin kuosiin ja löytävät kahdotetun nuoruutensa jälkeen uuden idolin Väinö Tannerin muistosta vuosista 1941-1963. Sinänsä kommunistien ja fasistien toiminta on samankaltaista, koska kummatkin uskovat koviin ytimiin enemmän kuin järkipuheeseen.
Johdanto sikseen. Waltarissa on hyvää se, että hän kirjoitti myös kevyttä eikä katsonut sen olevan liian halpa-arvoista hänen muun tuotantonsa rinnalle, mutta silloinhan ei ollut oikeille taiteilijoille varsinaisia tukijärjestelmiä, joten joutuivat kirjoittamaan arkipäiväisiä ja kaupallisia.
Löysin kirjastosta tuon Viron kuvauksen ja se oli mielestäni melko hyvä. En muista, kirjoittiko Waltari myös työn rationalisoinnista. Siitä taisi olla pieni vihkonen jne.
Tuon Craucherin toin esille sen vuoksi, ettei Waltari-historiasta tehtäisi niin puhtoista kuin millaisena Stig Jägerskiöld piti Mannerheimin historian ennen kuin hänenkin yksityiselämästään sai kirjoittaa.
Kun Neuvostoliitto on kaatunut ja Suomella on EU:n eli Ruotsin turvallisuustakuu niin eiköhän hyvinvointiyhteiskunta kestä hieman realistisempaa henkikökerrontaa kansankunnan kipsipäistä harmonin kannen päällä.
Tapion ongelma on huonot tiedot todellisesta kommunismista. Olemme olleet Neuvostoliiton kätyrien henkisen vallan alla vuodesta 1944 asti. 1950-luvulla oli Stalinin kuoleman jälkeen vapaampi kausi, joka päättyi Kekkosen valtaan. Koulukirjatkin on Neuvostoliitto sensuroinut ja muukin kulttuurielämä on ollut Neuvostliiton kätyrien vallan alla. Kirjallisuutta on valvottu ja häiritty suomalaisten tietoisuutta todellisuudesta. Vieläkin miellä ollaan vahvasti suomettuneita. Ole surullinen ajattelemattomasta asenteesta ja siihen liittyvästä tietämättömyydestä. Onko mielestäsi oikein toimia ikiaikaisen kansamme sortajan työkaluna?
Suomalaisuus on leimattu pitkään neuvostovastaiseksi ja oikeistolaisuudeksi. Siksi monille ihmisille on muodostunut täysin väärä tietoisuus todellisuudesta. Niin on käynyt Sinulle. Olet omaksunut oudon kaksijakoisuuden oikeiston
ja vasemmiston. Sellaista asteikkoa ei ole kuin petettyjen päässä, sillä sosialismi on kuollut keskitysleiriversioineen.
Suomalaisuus on vain itsenäisyyttä ja omanarvontuntoa. Vaikka olet ihastunut venäläisyyteen, niin sieltä ei tiada sijaa sulle löytyä. Olet vain eräs tsuhna ja jos olet venäläismielinen niin vielä pahempi eli olet hyödyllinen idiootti. Suomalaisuuden politisoinnilla olet antanut pettää itseäsi. Se on älykköjen ansa ajattelemattomille.
Venäläiset ovat pelanneet tätä peliä vuosisatoja. Lue Puolan historiaa 1600-luvulla ja mieti mikä oli venäläismielisten ruhtinaitten toiminnan merkitys ja heidän saamiensa lahjusten vaikutus koko kasan tulevaisuudelle. Historin tuntemus auttaa hamottmaan ätäkin päivää.
"Suomalaisuus on leimattu pitkään neuvostovastaiseksi ja oikeistolaisuudeksi."
Nykyään suomalaisuudella rehentely ja uhoilu on eurostovastaista NATO-skeptismiä.
Toi on selvästi venäläismielistä. Myöntää täytyy, että julkisuudessa on ollut yritystä suunnata isänmaallisuutta harhaan salaamalla Saksan, USA:n ja Englannin merkitystä sodissamme.
Venäläisyydellä rehentely ja uhoilu on eurostovastaista NATO-skeptismiä levittävää.
Sinänsä venäläismielisyys vetoaa vain seteliselkärankaisiin ja aasilla ratsastaviin hassuihin tietämättömiin.
Valtari työnnettiin sivuun ja se on kansallinen häpeä. Hänen tuotantonsa olen lukenut kirjoina lapsena lähes kaiken ja aika paljon myös hänen lehtijuttujaan. Kypsä kirjailija oli vasemmistolle vaikea asia. Julkisuuteen tuotiin valtavasti nuorisokirjailijoita ja henkiselle alaluokalle tarkoitettua kirjallisuutta. Näitä tupakeittiön ja ulkovessan väliä kulkevia pienten asioiden kirjaajia on ollut paljon, joiden teoksissa kuvataan joka askel ja ruumiin alapään tuntemukset vaihevaiheelta. Valtava on sivujen määrä, joissa on kuvattu luonnon ilmiöitä, puita, lintuja, tuulta, aurinkoa ja muita henkisessä mielessä toisarvoisia asioita.
Kirjoittaako nykyajasta juuri kukaan? Kirjoittaako koulutettujen eli keskinkertaisten ihmisten asioista juuri kukaan? Kirjoittaako älyllisistä ihmisistä juuri kukaan?
Kyllä se Waltari on kirjoittanut ratinalisointioppaankin. Craucherin esiintyminen suuressa illusioonissa on yleisesti tunnettu. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, sillä vuosisatainen on ollut opiskelijapoikien tapa käyttää ilotyttöjä ja saada sukupuolitauti.
Jatkosodasta asti ovat Neuvostoliiton kätyrit häväiseet kansallista kultuuriamme. Kukaan suurmiehistämme ei ollut jeesuksia, sitä kuitenkin vaaditaan yleisesti näissä kätyrien kirjoissa. Oletpa itse vaatinut Mannerheimiltä jeesustelua. Tällainen menetelmä on tietysti typerä, mutta ajattelemattomiin se on mennyt kuin häkä. Kuinkas muuten.
Sinuhesta alkaen - kymmeniä pienoisromaaneja ja kertomuksia.
Yritän käydä kaikki läpi ennen syksyä. Ensikerran luin Sinuhen 9 vuotiaana. E R Burroughs, Linna ja Hemmingway -vaiheen jälkeen palaan aina Waltariin.
Siten varmistan omien tekstieni jättämisen laatikon pohjalle . . .
Olin äskettäin kuulemassa Panu Rajalan esitelmää Mika Waltarin elämästä. Pakko ostaa hänen "uusin elämäkerta", kun se tänä vuonna ilmestyy. Joku kysymyskin vielä kaivelee mieltäni:
Mika Waltarilta kysyttiin mitä kaikkea hän on kirjoittanut? Tähän hän lienee vastannut: "Olen kirjoittanut kaikkea, paitsi keittokirjaa?" Hän oli todella monipuolinen. - Sitten tuo sota-aika. MW oli sota-ajan ns. Hengen nostatus -tehtävissä ja todella tuottoisa. Siksi hän poltti siipensä Neuvostoliitossa ja sai "arkun naulansa". Lisäksi hänen kirjallinen tuotantonsa tavallaan kärsi kirjallista inflaatiota mm. Kalle Päätalon ja Väinö Linnan rinnalla. Kansa halusi lukea sodan jälkeen (vieläkin) sotajuttuja. Olenkohan oikeassa? Mikan suurromaaneista huolimatta, hän oli "vain vaihtoehto".
MW matkusteli paljon, paitsi ei Egyptissä, ja tuntuma ulkomailta kuultaa myös kirjoissa, samoin historia. Vaikka hän Panu Rajalan mukaan Mika ei kouluaikoina piitannut historiasta tippaakaan.
Panu Rajala kertoi esimerkein Mika Waltarin absoluuttisesta muistista ja tavasta miten Mika oli "arkistonsa järjestänyt".
Kaiken kaikkiaan Mika Waltarin kirjallinen tuotanto on mielestäni merkittävämpi kuin hänestä sodan jälkeen muodostunut henkilökuva. Siis enemmän kuin vaihtoehto, Kai Ekholm ?
Waltarin sota-ajan kirjat pitäisi uusintapainaa. Niissä olisi vieläkin ajateltavaa koko kansalle. Nämä kirjat puuttuvat kansamme sielusta ja se näkyy vieläkin poliittisessa elämässä.
Onneksi vasemmistolaiset eivät tiedä hänen avustaneen maanpuolustusaiheisia lehtiä vuosikymmeniä.
Suomalaisen sielun on kuoltava, jotta EU ja eurosialidemokratia saisi elää.
Nyt on helppo tunnistaa lähteesi ja oudot haaveesi.
SDP:n merkitys on romahtamassa kansan sivistystason nousuun. Jos YLE katoaisi ja vapaa teidonvälitys jossainmäärin toimisi, niin SDP putoaisi eduskunnasta muutamassa vuodessa minipuolueeksi. SDP hajoaisi pääasiassa kepuun ja vihreisiin. DDR:n kunnisn ylläpito on onnistunut suurella panostuksella. Sosialismin mielettömyys ja täydellinen epäonnistuminen on pystytty salaamaan ihmeteltävän hyvin.
Venäläismielisyys on aika uskommattoman mieletön ilmiö. Mikään todellisuuden tietopohja ei anna tukea tälle keinotekoiselle uskonnolle. Se on todiste jatkuvan valehtelun tehosta teitämättömiin.
Olen ymmärtänyt, että Mika Waltari on saanut kärsiä suomettumisen ilmiöstä. Tilalla on ollut Väinö Linna, johon edelleen, tänä Waltarin juhlavuonna, panostavat mm. Kansallisteateri ja Yleisradio valtavilla tuotannoilla. Itse pidän Waltaria samanluokan nerona kuin Sibeliusta. Kaikilla kielillä ja kaikkina aikoina. Toivon tänä vuonna paljon lisää keskustelua Waltarista.
Waltari oli kypsä aikuinen ja nöyrä ihminen. Hän ihaili ja arvosti naisia. Waltarin lukeneisuus on ihaltavaa ja hän teki perusteelliset esityöt kirjoihinsa. Hänen kirjansa ovat täynnä henkistä kypsyyttä ja älyllisyyttä. Hän loi tunnelmia, joihin pääsi helposti sisään. Konstantinopolin viimeiset päivät oli mahtava tunteiden kuvaus.
Linna oli nuorisokirjailja, jonka henkisten arvojen vähättely sopii hyvin vasemmiston poliittisen uskonnonelämän tarpeisiin. Nuoriso saa kyllä todellisuudesta oudon aluokkaisen kuvan Linnan kirjoista. Oppineet ovat muka ahneita rikollisia ja naiset enimmäkseen eläinten tasolla ja joskus sentään äitejä. Kannustaako tällainen outo matalamielisyys nuoria opiskelemaan ja sivistämään itseään?
Linnan mahtipontisuus on huvittavaa ja hölmöjen outo ihailu ja heidän typerän asenteensa arvostaminen on säälittävää alaluokkaisuutta. Kaikki oppineet ovat Linnan kirjoissa vääristeltyjä. Oikean poliittisen uskon saanut voi saada armon. Mitä henkisesti kohottavaa saa Linnan kirjoista?
Waltaristinen systeemien ja järjestelmien epäily on epäeurottomusta ja se voidaan tulkita jopa eurostovastaisuudeksi.
Waltarismi on epäeurottumista
13:37 tapio_o_neva
Systeemien epäilyyn oli todella aihetta Waltarin aikaan. Se oli todella hervottomien valheiden ja uskomisen aikaa. Suomalaisuus oli hänelle tärkeää ja sitä hän ei koskaan epäillyt.
Waltari oli ikkunat auki Eurooppaan innossa mukana ja myös Turkki kuului häneen maailmaansa. Hän olisi ollut riemuissaan tästä kansainvälisestä ajasta ja kehityksestä. Waltari oli eurooppalaisin kirjailijoistamme.
Voisit lukea Waltaria ja näkisit olevasi väärässä jälleen kerran.
Miksi tarvitsemme uutta kuvaa Waltarista? Lähimain kaikki suomalaiset tuntevat Waltarin ja hänen henkilöhistoriansa enkä löydä uuden kuvan aineksia.
Mielestäni Waltari on suomalaisista kirjailijoista ainoa, joka on antanut monelle nuorelle ensimmäiset ajattelun ainekset. Sinuhe on filosofinen teos ja sen pitäisi kuulua äidinkielen pakollisiin kirjoihin peruskoulun yläasteella.
Waltari on suomalaisista kirjailijoista ainoa, joka on paneutunut eurooppalaiseen historiaan ja maailman historiaan sekä innostanut monen nuoren myös opiskelemaan historiaa.
Waltarin tuotanto on skaalassaan niin laaja, että se tarjoaa jokaiselle jotakin. Mieleen ei tule toista niin moneen suomalaiseen vaikuttanutta kirjailijaa. Waltari on eurooppalainen sivistysihminen vailla vertaa.
"""Kuka tahansa toope osaa kritisoida,
tuomita ja valittaa – ja niin useimmat
toopet tekevätkin. -Dale Carnegie"""
Mika Waltari ja Urpo Harva saivat pojankollit innostumaan historiasta. MW;llä toki paljon toistoa mutta se lienee sallitaan kun ottaa huomioon tuotannon määrä.
Konevasaralla kaksisormijärjestelmällä. Muuten, hän oli todellinen EU -kansalainen. Aika tyhmää tuo joidenkin albanisaatiovenkoilu.
Yli 500 nimikettä (kirjaa) löytyi: http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=mika+waltari&searchscope=9&m=&l...
Kontulan kirjastossakin oli yksi hyllyssä yksi opus: Kiinalainen kissa - satuja ja tarinoita.
Kaikki muut Waltarit tietenkin lainassa. Kun kontulalaiset ovat vaihtaneet pois partaKallensa. Joita olikin metritolkulla ;)
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 18 kommenttia