Minä päätän miten levyjäni kuuntelen
Otsikko on vuoden takaisesta mielenosoituksesta, banderolli eduskuntatalon rappusilla. Jotenkin pidän siitä.
Koska musiikkiteollisuus ei ole kyennyt huolehtimaan pitkäjänteisesti bisneksestään, on välillä aika kuunnella musiikin harrastajia ja ammattilaisia, joille äänitteen ikä on harras huolenaihe.(En siis aio puhua musiikista ja tekijänoikeuksista ja olen jo virkanikin puolesta tekijänoikeuksien kannalla.)
Kuukausi sitten uutisoitiin levyteollisuuden lopettavan kokonaan CD-levyjen tuotannon. Formaatti luotiin 1980-luvun puolivälissä ja monen audiofiilin mukaan se merkitsi katastrofia äänentoistolle. Tämän huomaa helposti 1990-luvun jazzin uusintapainoksista, jossa jälki on hyvin ohut ja kimakka. CD:n ääntä on sittemmin yritetty parantaa SuperAudiolla (SACD), jonka paras määritelmä on: melkein yhtä hyvä kuin vinyyli.
DVD-audio on kuulemma se oikea formaatti, jota en ole vielä päässyt kuuntelemaan.
Tunnustaudun audioholistiksi. Jos ostan tänään levyn, teen sen todennäköisesti huomennakin. Hyvä ääni ja musiikki kuuluvat elintasooni, muuten olen menossa hunningolle.
Aito musiikinharrastaja ostaa huomattavan määrän levyjä, myös ns. pitkää häntää, kaikissa formaateissa. Olen hankkinut divareista ja kuolinpesistä pari sataa vinyyliä ja kokenut pelastavani jotakin sielustani ja myös kulttuuriperinnöstä. Olen näitä varten hankkinut levysoittimeen monopään (Grado, satanen, loistava) ja on aivan huikea elämys kuulla 1954 äänitetyn Thelonius Monkin monoliveäänitys, jossa Monkin koskettimet ovat läsnä. Viisikymmenluvun parhaat jenkkivinyylit Riverside, Blue Note) soivat edelleen upeasti.
Minua huvittaa Hifimessujen tavoite tehdä äänentoistosta luksusta, kun jokaisella on varaa tasokkaaseen äänentoistoon, jos vain osaa ja haluaa. Olen kyllä maksanut kaapeleistani maltaita ja kokeillut 10 000e hopeakaapeleita, mutta arjessa pärjää vähemmälläkin. Emme syö päivittäin ostereita tai valkoisia tryffeleitäkään.
Audioharrastaja suhtautuu harrastukseensa levyteollisuutta pitkäjänteisemmin ja vastuullisemmin. On vaikuttavaa nähdä Suomen äänitearkistossa asiantuntijoiden valitsevan sopivaa mononeulaa 78-kierroksen savikiekon digitointiin. Timo Wuori on pelastanut yleisölle monta kadonnutta äänitettä. Yle, Suomen äänitearkisto ja Kansalliskirjasto ovat digitoineet savikiekkoja Vuosisadan äänet -hankkeessa maksutta koko kansalle. Näin tekevät sivistysmaat. Muun muassa Liettua on digitoinut koko savikiekkotuotantonsa, British library esittelee samoin kansakunnan ääniä. Hienoin toteutus on Kanadan The Virtual Gramophone, jollaisen haluaisin meillekin. Pienenä maana meillä on tähän varaa ja mahdollisuuksia.
Jotenkin tuntuu hassulta kriminalisoida ns mp3- tai torrent-sukupolvi, kun se luo vaihtoehtoisia ja itselleen 'demokraattisempia' jakelukanavia. En voi kuvitella että PC tai ipod olisivat koskaan ainoita äänilähteitä. Tämä sukupolvi kasvaa myös vastuulliseksi musiikin kuluttajaksi jos sille annetaan siihen eväät.
Niin teimme mekin, jotka aloitimme Hitatchin kelamankoilla. Monet kaupallisesti hukatut äänitteet on pelastettu musiikinharrastajien arkistoista.
Olen iloinen, että opetusministeriö on lähtenyt selvästi tuomaan Kansallista digitaalista kirjastoa lähelle kansalaista. Emme vain jaksaisi odottaa...
JK Ai niin jos etsit hyvää kotia niille autotallin vinyyleillesi...
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Keräileminen tuottaa paljon esineitä, muistoja ja auttaa muodostamaan kuvaa menneisyydestä, ehkä myös ymmärtämään tulevaa.
Digitaaliaudiotallenteiden lisäksi kiinnostuksen kohteena voivat olla vanhat tietokoneohjelmat ja pelit. Joskus aikoinaan verkossa kiersi jopa "itse tehty" peli talvisodasta.
Se, että perinnettä siirretään uuteen ympäristöön muuallakin, ei ole uusi keksintö. Tietokonepelien osalta tämä tapahtuu siten, että asennetaan entisiä tietokoneita esittävä emulaattori, jopa pystyy käyttämään vanhaa alkuperäiselle tietokoneelle tehtyä ohjelmaan. Alkaa olla myös virtuaalitietokoneita ja virtuaalipalvelimia, jotka toimivat kuin menneisyyden tietokoneet uuden tietokoneen ja uuden Windows-käyttöjärjestelmän sisällä tai oikeastaan englanniksi "päällä".
Yleisradion Elävä arkisto ja Kansallisarkisto tekevät hyvää työtä tallentamisessa. Onneksi tietokonemuistit ja suorittimet ovat halventuneet siten, että tämä on tullut taloudellisesti mahdolliseksi.
Tekijänoikeudet alkavat muodostaa suuren osan teollisista oikeuksista. Siksi niihin kohdistuu intohimoja, jotka kohdistuivat aikaisemmin maahan.
Euroopan unionissa pyritään estämään Beatlesin tuleminen julkiseksi omaisuudeksi. Tämän vuoksi 50 vuoden suoja-aikaa pyritään jatkamaan 70 vuoteen perustellen sitä köyhillä perikunnilla.
https://oa.doria.fi/handle/10024/29594
Tästä olisi vaikkapa jonkin kuvaesityksen, vanhojen valokuvien ääniraidaksi YouTubeen.
miten autollani ajan?
"Euroopan unionissa pyritään estämään Beatlesin tuleminen julkiseksi omaisuudeksi. Tämän vuoksi 50 vuoden suoja-aikaa pyritään jatkamaan 70 vuoteen perustellen sitä köyhillä perikunnilla."
Jos tuossa onnistuvat, niin perikunnan seuraava köyhä sukupolvi tahtoo suoja-ajan 100 tai 150 vuoteen. Onneksi Beethoven kuoli lapsettomana...
"...Tämän huomaa helposti 1990-luvun jazzin uusintapainoksista, jossa jälki on hyvin ohut ja kimakka. CD:n ääntä on sittemmin yritetty parantaa SuperAudiolla (SACD), jonka paras määritelmä on: melkein yhtä hyvä kuin vinyyli..."
CD:n äänentoistossa ei ole mitään vikaa. Se päihii vinyylin dynamiikassa mennen tullen. Se, että levy-yhtiöt miksaavat levyt päin p...tä, ei ole CD:n syy. Tämä on varsin helpo todentaa. Äänitä hyvillä vehkeillä vanha vinyyli CD:lle ja vertaile sitten CD-versiota ja alkuperäistä keskenään. Havaittavia eroja ei ole. Mukaan tulee jopa ne halutut rutinat ja kohinat.
Sait tuntemaan minut typeräksi, kun myin vinyylilevyni divariin, koska silloinen siippani niin vaati! Hyvä kun edes ottivat vastaan divarissa.
Siinä meni Uriah Heepit, Led Zeppelinit, Jimi Hendrixit,Janis Joplinit, Hurriganesit ym. :))))
Kun luovuin vinyyleistä, tuntemus oli kuin eloonjätetyllä elinluovuttajalla.
Onneksi Youtubesta voi käydä aina maistelemassa nuoruusmuistoja. Esim tämä:
Kuivassa kaapissa on vielä joitain 78 kierroksen levyjä sekä 45 kierroksen. Jotenkin tuo kaappitilan varaaminen melko heikkokuntoisille levyille toi nostalgisen tunteen, kun professori on sitä mieltä, että säilyttäminen on arvokasta kulttuurityötä.
Ompa noita minullakin, veivigrammari ja savikiekkoja, levysoitin ja siglejä EPitä LPeitä, stereot ja C-kasetteja, tietokone ja romppuja ja MP3sia.
Mielestäni kehitys on kehittynyt äänitallennemarkkinoilla. Äänilevyt ja kasetit ja romput ovat jo kauan saaneet pölyttyä hyllyssä koska Windows MediaPlyerillä on helppo tehdä omia soittolistoja. Audiopiuha vain läppäriin ja musiikki tulee ulos stereokaiuttimista.
Noin 2000 erilaista vinyyliä jossainpäin Suomea, kun minä olen ja asun Espanjassa. Siellä on myös niille soitin. Englannissa käsintehty uusi (alle 10 vuotta vanha) soitin, joka soi.
Se ei tee sitä, kuin taannoin se riivatun CD. Kaupasta ostettu alehyllyn Steve Ray V. Innokkaana revin pakkauksen auki ja työnsin auto soittimeen. Ei sitten inahdustakaan.
Vinyyli ei tee koskaan noin. Se CD oli suojattu ja aiheutti sen, että siihen saakka kunnes muutan vuorille ja rekka tuo vinyylini soittimineen ja lukuisine itsetehtyine kajareineen takaisin kotiini, kuuntelen radita, taivaskanavien ilmaismusiikki ja nettiradioita.
En osta yhtään CD:tä Kuolkoon nälkään.
Jos vielä jatketaan, niin se CD joutui läppäriini eikä soinut sielläkään.
Hain netistä jonkun norjalaisen nörtin ohjeen miten se siinä läppärissä soi ja kopioituu. Paina Shift (ei Shit) ja pidä pohjassa ja miljoonia dollareita maksanut mahdollinen hakkeroitini, laiton kopiointi ja muusikoiden ja solistin nälkäluoleman estävät aikeesi on pois pyyhkäisty. Nyt olen vapaa tekemään kaikkea tuota. Kun se sitten lähtee soimaan, niin ota kopio levystä, kirjoittaa se norjalainen nörtti. Ja kas. Se kopio soi kaikissa soittimissa mitä minulla on. Ei kuitenkaan C-kasettimankassa eikä Fenderissä.
Minun piti tehdä tämä kaikki. Tosin tvshopin tapaan, ei tässä vielä kaikki. Läppäriini oli ilmestynyt haittaohjelma, jostaa minulle kertoi F-Secure noin viikko tuon episodin jälkeen. Mitä tälle tehdään? Poista HETI. Ei lähde. Hae erillinen poisto-ohjelma kyseisen levy-yhtiön sivuilta. Sillä lähti, mutta vieläkin epäilyttää.
Tekikö se levy jotain autonikin soittimelle tai sen muulle mekaniikalle. Tallensiko se jonkin kopioneston tai tiedonkeruunohjelman sinnekin. Ei tallentanut sanoi JJ. (ei se aivan yhtä kuuluisa Kyllösen kadottama)
Vinyyli ei tee koskaan niin.
Sitten vanhana, jos elän ja hankin isomman asunnon jostain vuorilta laitan jonkun tuomaan 2000 vinyyliä, grammarin, vahvistimen ja kaijuttimet. Soitan niitä aamusta iltaan ja nautin (punaviiniä kohtuudella) äänestä. Siitäkin Steve Ray V:n kappaleesta, jossa ei taatusti ole kenenkään ääliön suojausta ettei sitä vaan kukaan saisi missään soittaa.
... ennen kuin tämä koohotus "älkää hyvät ihmiset myykö pilkkahintaan älppäreitänne" alkoi, uutisoi mm. HS NYT, divareista ja kirppareilta niitä sai oikeasti hyvin halvalla; monet progeklassikot olivat CD:lle remasteroitaessa kompressoitu pilalle.
Löytöjä, vaikkapa vain joku varhainen ELP tai Pink Floyd Lp-ykköspainoskina.
Jos olisin ainoa vinyyliharrastaja, niin levyni olisivat huomattavasti edukkaampia. Jokainen vinsku-käännynnäinen nostaa divarilevyjen hintoja. Mrr.
Onneksi en sentään harrasta meidän keski-ikäisten ukkojen perussuosikkeja, siis oman nuoruuden "progressiivisia" ja muita renkutuksia.
Jukka Poikolaisen ohjelma "Easy CD-DA Extractor" auttaa, kun ahne levy-yhtiö on pilannut CD:n virussoftallaan. Ohjelma kopioi levyltä pelkät äänitiedostot. Tämä ei ole ohjelman ainoa tarkoitus. Se myös muuntaa tiedostomuotoja, tarvittaessa pakkaa esim. ipodia varten jne. Suomalainen laatutuote. Suosittelen.
Poikosoft: www.poikosoft.com
"Kuukausi sitten uutisoitiin levyteollisuuden lopettavan kokonaan CD-levyjen tuotannon."
Levyteollisuus voi tietysti moista yrittää, mutta tosiasiassa valtaosa musiikkia kuntelevista ostaa CD:n. Se joukko kasvaa, joka käyttää erilaisia myspace-tyyppisiä palveluja. Niin iikään se joukko kasvaa, joka imuroi biisit netistä tai maksaa biisin kuuntelusta netissä. Mutta muutama vuosi saa kulua ennenkuin CD menettää valta-asemansa musiikin kuuntelussa. Aiemmin kokeiltiin korvata CDE minidiscillä, muttei se lyönyt itseään läpi. Valtaosalla kansalaisista on vinyylilevyjä. Monet nuoretkin harrastava vinyylilevyjä. Ja nykyäänhän on paremmat laitteet vinyylilevyille kuin koskaan aikaisemmin. Pitkällä aikavälillä musiikkitarjonta siirtyy kokonaan nettiin.
Olen ostanut CD levyjä, vaikka vinyyli on mielestäni parempi.
Olen huomannut muutaman asian.
Jotkut CD:t on äänitetty aivan poskelleen. Niissä korkeat äänet kirkuu kuuluvasti ja samaten basso on on hyvin matala ja kuuluva. Keskiäänet on jätetty lähes kuulumattomiin.
Levyn soittajalistalta jää monesti ihmettelemään, että missä puhaltimet oli tai saksofoni.
Joissakin levyissä ääni on lisäksi aivan liian kovalla. Kun sitten haluaa jollain nappisoittimella kuunnella hiljaa kyseistä biisiä, niin se ei onnistukkaan, koska volyymiä kääntämällä se soi ensin liian kovaa ja seuraavassa vaiheessa katoaa.
Yksi ongelma on herkkä vaurioituminen. Ei tulisi mieleenkään laittaa alkuperäistä CD:tä auton soittimeen.
Mutta ne soittimet. Monet niistä sietää naarmuisia ja likaisiakin levyjä aivan hyvin, mutta ostamani uusi (ja kallis) soitin ei siedä mitään. Monta kertaa levy alkaa jankuttamaan pienestä tahrasta, kun vastaavasti toinen DVD (halpa) soittaa kaikki.
En ole löytänyt näille ilmiöille mitään muuta selitystä, kuin huolimattomasti painetut CD levyt tai huonot ja halvat aihiot.
Tyhjiä CD levyjä ostaessa sen monesti huomaa. Joku levy ei toimi sitten millään, vaikka mitään näkyvää vikaa ei ole. Joku autossa lojunut naarmuinen ja likainen levy soi kaikissa soittimissa kuin ei mitään.
CD levy tulee pysymään vielä pitkään autosoittimissa, vaikka nykyisessä autossanikin on jo USB liitin, johon voi tunkea flasmuistilla varustetun soittimen.
Mekillisin vekotin on halpa oma "radioasema". Se vain liitetään kannettavaan soittimeen, laitetaan joku vapaa FM taajuus ja sama omasta autosoittimesta tai vaikka poppikoneen radiosta ja sehän soi langattomasti. Kantomatka on muutama metri, eli ei se naapuriin kuulu.
Tuo biisien imurointi netistä vain jonkun p2p ohjelman välityksellä on yhtä lottoamista. Nehän ovat järjestään mp3 formaatissa ja äänitetty usein miten sattuu. Mistään ei voi tietää saako oikean biisin vai tuleeko sinfonian sijasta Jaakko Teppoa.
Laitontakin tuo on.
Käsittääkseni, musiikkia saa Suomessakin jakaa ystävilleen.
Tällöin sen voi viedä kopiona tai lähttää sellaisenaan. Nykyään on nopeudet jo sitä luokkaa, että kokonaisen levyn sellaisenaan ystävlleen lähettäminen ei kestä enää vuorokausia.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia