Suomen kielen runtelijoita vastaan
Suihkepullo Stockmannin kenkäosastolla: ”Deletoi tehokkaasti kenkiin pesivän hienhajun”.
Tarra kirjaston tietokoneessa: ”Älä quittaa.”
Me kaikki kirjoitamme suomea kuin vierasta kieltä, kuten Jouko Tyyri totesi. Tietokoneslangi on rapauttanut kaikki puhumaan tätä siansaksaa, joka on tartuttanut useimmat eurooppalaiset kielet (Denglish).
Mielestäni äidinkielen jyrkempi alamäki alkoi aikanaan, kun Kielitoimisto hyväksyi possessiivisuffiksittoman muodon Minun koulu, minun järki, minun äiti. Sen jälkeen kielenhuoltajilta on ollut vaikea saada mitään normatiivista kantaa: kaikki käy, molemmat vaihtoehdot ovat ihan ookoo. Who cares…
Luen ilokseni brittien populaareja kielikirjoja, jotka ovat hauskoja, oivaltavia ja hyvin kirjoitettuja (Eats, shoots, leaves). Meillä on vihdoinkin opittu kirjoittamaan tästä hauskasti (Hölynpölynimuri) eksyttäen äidinkielen karmeat lauseenjäsennykset (joita en koskaan oppinut) tai pilkutusvirheet (joita tein kosolti) ihmisten painajaisunista. Myös pienet kielikolumnit Hesarissa ovat nautinto. Tapanilan Vesa Karonen kirjoittaa ansiokkaita radiokielen pohdintoja, jotka ovat riemukasta kielenhuoltoa.
Poliitikot ovat kielen taannuttamisessa omaa kastiaan. Kaksi näytettä.
Näyte numero 1. Kuka puhuu ja missä?
”Arvoisa puhemies! Vaikkei valtiovarainministeriö kommentoikaan, mutta ainakin valtiovarainministeri on tehnyt kuin mies selkoa. Nimittäin selkoahan on partitiivi ja tarkoittaa osasia, palasia. Party, puoluekin, tulee siitä, että kai nämä ovat sitten osatotuuksia, jotka on liitetty tämmöiseksi kivaksi paketiksi, josta sitten voi tehdä selkoa. Nimittäin pääministerihän teki täällä selon. Ainakin viimeisen median mukaan pääministeri teki meille selon ilmeisesti kaikesta, mutta minä olen käsittänyt, että n-kirjainloppuisia sanoja ei ole muuta kuin, että pääministeri voi tehdä huorin tai pääministeri voi tehdä väärin, mutta kukaan ei voi tehdä selon. Sen takia minusta on mielenkiintoista, että nyt ainakin tehdään selkoa todella pätkittäin, että meillekin selkiäisi, missä mennään ja mitä me tiedämme olettaa. Sen verran sanoisin siitä, että tämä probleema on isompi asia kuin ongelma, joka on suomalainen kehitelmä siitä, että ongitaan, ja sitten sieltä tulee jotain vastauksia sieltä vedenpinnan alta syvyyksistä. Mutta tämä oikea sana, mitä ilmeisesti vierustoverini tarkoitti, on, että EU on meille dilemma, jotka vähän tietävät enemmän tästä, tulossa dilemmaksi.”
Kansanedustaja Pertti Virtanenhan se on äänessä. Upeaa sanataidetta, josta kansalaiset maksavat saman palkan kuin niille, jotka valmistelevat puheensa huolellisesti ja saavat siihen jotakin asiaa.
Täysistunnon pöytäkirja PTK 54/2008 vp 54. Tiistaina 20. toukokuuta 2008 kello 14
1) Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009–2012
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_54_2008_vp_1_42_42_p....
Näyte numero 2.
Vastaus: No hän e-eilisiltana lähetti minulle aiemmin pyytämäni selvitykse roolistaajja siinä oli nämä samat, samat tiedot. Mm t'hän pahoittelee tavattomasti sitä ttä... on sa- samalla vienyt puoluetta tähän... kohuun mutta... hh si... sinällään hän ei ole tehny mitään... l... laitonta mutta mutta on käyttänyt tietysti työa- työaikaansa täs suhteessa vää... väärin ja. On hyvä että hän anto tämän selvityksen. Ee olin pyytänyt sitä jo aikasemmin -t mikä hänen roolinsa oli ollut ja hän oli sen laatinut.
Kysymys: Oliko tämä yllätys teille?
Vastaus: No se oli... epämiellyttävä yh yllätys. Erilaisii huhuja tässä
viikkojen aikana oli kuulunut siitä että hän olisi jollain tapaa täs
tililiikenteessä ollut mukana ja ttä hän nyt täsmensi mistä oli kyse.
Pääministeri Vanhanen tuossa kommentoi. Aihe: Lasse Kontiola on avannut Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykselle pankkitilin puoluejohdon tietämättä ja suorittanut tililtä kymmenen maksuliikennetapahtumaa. Pääministeri Vanhasta haastatteli Etelä-Koreassa Liisa Karvinen.
http://areena.yle.fi/toista?id=1308040
Luen joskus, harvoin tosin, joitakin maailman 110 miljoonasta blogista.
En nyt ota Kirsi Pihan jalostamaa tyyliä pinsettiin, mutta joillekin ei ilmeisesti ole koskaan valjennut, mikä ero on puhumisella ja kirjoittamisella. Blogit ovat arkilätinää vailla vertaa, asteen verran kännykkäpuheen yläpuolella.
Kuka huoltaisi blogeja? Who cares… Kannustukseksi voisi palkita hyvin kirjoitetun blogin.
Jos joku vielä ajattelee, ettemme tarvitse kielenhuoltoa, ajatelkoon toisen kerran. Hallituksen säästötavoitteet uhkaavat nyt Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toimintaa. Kysymys ei ole juustohöylästä, vaan viikatteesta. Kotuksen henkilökuntaa on suunniteltu vähennettäväksi tuottavuusohjelman aikana 2007–2015 34 henkilötyövuodella eli noin kolmasosalla henkilökunnasta.
Käy allekirjoittamassa vetoomus Kotuksen puolesta osoitteessa http://www.adressit.com/kotus_focis
Ks. myös: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2910
JK Otsikko on lainaa ja sitä on käytetty viimeksi Neuvosto-Karjalassa, kuten Antero Uiton ja Pauli Kruhsen mainio teos Suomea rajan takana 1918–1944 (2008) kertoo.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kun kieli lakkaa muuttumasta, siitä tulee kuollut kieli (vrt. latina).
Possessiivisuffiksissa on vain 2 äffää. Tsori.
myös latinassa on uudissanoja ja hebreassa kans tiibetistä puhumattakaan..
Kun kieli muuttuu huonoon suuntaan, siitä tulee huonompi kieli. Muutos ei ole huono asia, kaikki muutos ei kuitenkaan ole hyvä asia. Mikäli kieliopilla tai sanojen oikeinkirjoituksella ei ole väliä, voinemme kai vetäytyä luoliin murahtelemaan?
Luin 28. 6. Hesarin juttuja ja hämmästelin jälleen surkeaa suomen kieltä. Tilauksen lakkauttaminen alkaa olla lähellä.
Samassa lehdessä oli Kotuksen Nuolijärven palsta. En ihmettele enää yhtään. Tuolla asenteella Kotuksella ei ole enää mitään todellista asemaa suomen kielen vaalijana ja kehittäjänä. Se on menettänyt tyystin arvovaltansa niin opetusministeriön kuin valtakunnan tärkeimmäksi sanomalehdeksi mainitun lehden sivuilla.
Ylen nettiuutisissa ja mainosmaailmassa kielen taso on romahtanut jo aiemmin. Siellä ei tunneta pilkutussääntöjä eikä edes sanojen merkityksiä esim. Yle: "Sääennustus".
Ei kieltä saa päästää kesannolle vaan loogisuutta, yksiselitteisyyttä ja johdonmukaisuutta pitää vaalia. Sääntöjä ja kielioppia tarvitaan. Hällä väliä -asennetta ei voi perustella muka kielen kehittymisellä. Kehitystäkin pitää ohjata perustellusti eikä kaikkia kieltä rappeuttavia omituisuuksia saa hyväksyä.
Kirjoittajan tehtävä on ajatella sanomansa valmiiksi, eikä sitä saa jättää lukijan parhaan ymmärryksen varaan. Tulee mieleen kirjahyllin ostaminen: Kun ostan kaupasta kirjahyllyn, lykkäävät sieltä laatikollisen pulikoita ja antavat ymmärtää, että kokoa tosta.
Koulujen suomen kielen opetus on päästetty rappiolle jo 70-luvulla. Sen huomaamme mm. nykynuorten taitamattomuudesta kirjoittaa yhdyssanoja.
Eli siis: Mitä välii!
Tämän lisäksi tekstiviestikulttuuri tuhoaa kirjoitetun sanoman. Kirjoitetaan ilman isoja alkukirjaimia ja välimerkkien jälkeisiä välilyöntejä. Lyhennellään sanoja, jne, koska kirjoitusmerkkien määrä viestissä on rajallinen.
Kai tämä on sitten sitä kielen kehittymistä.
1900-luvun alussa sukulaisiani muutti Amerikkaan ja kun eräskin tuli käymään Suomessa 60-luvulla, niin hän puhui edelleen sitä suomea mitä täällä puhuttiin ennen hänen lähtöää. Siinä huomasi selvän eron miten kieli oli muuttunut 60 vuodessa.
Kieli elää, onneksi. Minä en koskaan oppinut suomenkielen kielioppia kuin korkeintaan välttävästi, mutta hyvä kielikorva pelasti minut. Veijo Meri kertoi jossain haastattelussa olevansa ensimmäinen suomalainen kirjailija joka sai kustantajan hyväksymään sanan "se" ihmisestä. Taisi olla 60- tai 70-lukua. Senjälkeen mentiin toiseen suuntaan kun monet alkoivat käyttää "hän"-sanaa eläimistä ja puista ja tiesmistä.
Stadinslangi on aika hyvä kielimittari. Siihen tulee uutta ja vanhaa katoaa. Samoin stadinkundi kasvattaa slangisanastoaan nuorena ja hiljalleen luopuu siitä ikääntyessään.
Jos huolenaiheita etsii niin ehkä se pahin löytyy sanojen merkityksen ymmärtämisestä. Mutta tämä taas on ikuisuusilmiö, paitsi kansan, tieteen ja rakastavaisten piirissä.
PS. Otsikko "...omassa kotona..." on jostain mainoksesta parin vuosikymmenen takaa.
Entäs tämä: Taimaaseen puuceeseen kattoon kuuseeseen. Ks.
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/42264-jenkkituristit-hiiltyvat-thaimaas...
Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV
Toimittajat kyllä runtelevat suomenkieltä. Viimeksi tänä aamuna TV1:n miespuolinen toimittaja käytti puheessaan muotoa Thaimaaseen. Taivaaseen voi uskovainen päästä kuolemansa jälkeen mutta tavallinen ihminen kyllä lentää Thaimaahan (jos on rahaa ja halua).
Viikolla Ilta-Sanomien toimittaja kertoi, että Hakaniemen hallin toisesta kerroksesta voi ostaa syytinkejä. Kyseessä olivat tietenkin syylingit. Lähetin toimittajalle viestin, että olisi syytä konsultoida Nykysuomen sanakirjaa, kun törmää outoon sanaan. Ei tietenkään vastausta.
Kun rasisteista ja ahdistelijoista tehdään listoja, niin eikö suomen kielen raiskaajistakin voisi tehdä listan?
Se, joka saisi ensimmäisenä 100 huomautusta täyteen, voisi suorittaa peruskoulun oppimäärän äidinkielestä tai aloittaa kustantajan kanssa yhteistoimintaneuvottelut.
Luonnonsuojelijat haluavat pysäyttää luonnon kehityksen. Kielipoliisit mielivät samaa omalle alalleen. Seis maailma! Tahdon ulos.
Me opimme aikanamme suomenkielen ensin kotona puhumalla murretta. Kansakoulussa, jota kävin pienessä kylässä Pohjanmaalla, oli opettajienkin kieli murteellista. Vasta vieraassa pitäjässä keskikoulussa opetettiin suomea kirjakielenä. Sen jälkeen olen muuttanut maamme eri osiin varmaan kymmenen kertaa ja suku on hajonnut laajalle. Sisarustemme kieli on lähinnä kirjakieltä.
Suomenkieli on vanha kieli, josta johtuen meillä on paljon lainasanoja. Uusi tekniikka ja erityisesti tietotekniikka on luonut ennen näkemättämiä haasteita ja tuonut paljon lainasanoja. Kielenhuolto on ihmeissään. On vaarallista leikata työpaikkoja kielenhuollosta, kun tietää millaista on nykynuorten kirjoittama kieli. Katsokaa joskus esimerkiksi suomi24.fi keskusteluja. Koulujemme kielen ja matematiikan opetus on taantunut, eivätkä blogipalstat edesauta kielenhuoltoa.
www.yaccocoyo.fi
Samoin englannin sotkeminen kaikkeen oman kielemme sijamuodoin on raiskaus kaunista suomenkieltä kohtaan!
Nykyisin englannin sotkeminen kaikkeen oman kielemme lomaan ja ylivalta-asemaan vieraana kielenä on mennyt niin pitkälle, että saatamme unohtaa, että esimerkiksi ignorare ja responsare ovat latinaa. Monet ja lähes useimmat englanniksi luullut tieteen sanat ovat alunperin kreikkaa tai latinaa tai vaikkapa ranskaa ja arabiaa ja saksaakin, onhan englanti aika nuori kieli vielä. Olen kuullut monen suomalaisen "tiedekirjoittajan" puheessa ääntävän latinan ilmauksen ad hoc englantilaisittain tai jenkkiläisittäin "äd hok" tai "äd haak". Moukkamaista! Muttei siinä vielä kaikki:
Tietotekniikan perinteisten alkeellisten ohjelmointi-ohjelmistojen vuoksi tieteen kieleen ja muuallekin valitettavan laajalle levinnyt muoti-ilmiö desimaalipiste (decimal point) sitä vastoin on tietääkseni vain ja ainoastaan englantia. Missään muussa tuntemassani kielessä ei ole pistettä desimaalierottimena, vaan pilkku: ruotsissa, saksassa, ranskassa, espanjassa, venäjässä, kiinassa, japanissa... Tosin niissäkin paljon käytetään jenkki-imperialistista pistettä, vaikka nykyisin pilkku olisi helposti vaihdettavissa omakielisiin teksteihin helpostikin.
Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV
Kun englannissa vastaavasti on tuhaterottimena pilkku, tulee tästä todella karseita tilanteita, jotka lähentelevät jenkkienglannin sanan billion kääntämistä biljoonaksi. Kuukausi sitten näin Suomen tv:ssä mainoksen, jossa kaupattiin jotain kallista teknistä laitetta tarjoushintaan 3,000 euroa. Siis suomenkielisessä mainoksessa - olisikohan kuluttaja-asiamies "loppupelissä" pakottanut liikkeen myymään vempeleensä kolmella egellä?
Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV
Desimaalipiste on järkevä valinta. Silloin eivät luvut mene sekaisin, kun ne luetellaan pitkässä pilkuilla erotellussa listassa. Ainoa vaihtoehto olisi vaihtaa listan erottimet joksikin muuksi merkiksi kuin pilkuksi. Mikähän se merkki olisi?
Samasta syystä tuhansia ei pidä erotella perusrivin pilkuilla. Kohotettu pilkku (tai yksinkertainen lainausmerkki) toimii hyvin.
Ainakin puheessa pitää sanoa "desimaalierottimena" pilkku, jos ne sadasosat tuntuvat hankalilta. Piste ärsyttää ja on ennen kaikkea väärin kaikin tavoin, kun sen pitää olla pilkku. Kirjallisissa listoissa on kyse muusta kuin sujuvasta tekstistä joka tapauksessa, joten puolipiste voisi olla se lukuerotin ja pilkku desimaalierotin.
"3000,000,000.00." on ikävän näköinen virkkeen lopussa. "3000.000.000,00." on selkeämpi. Vaikkeivat ihmiset osaisikaan käyttää ","-merkkiä oikein, silti pisteen pyhyydestä on pidettävä kiinni eikä ryöstöviljeltävä sitä joka paikkaan. ,< ; <.
On teoreettisesti väärin pitää pistettä desimaalierottimena, koska luku ei pääty pisteeseen, vaan ainoastaan jakaa kokonaislukuosan ja murtolukuosa. Virkkeet sen sijan päättyvät pisteeseen.
"3000.000.000,00."
Tuolla systeemillähän se pitäisi kirjoittaa:
3.000.000.000,00
Mutta suomen kielessä pitäisi käyttää tuhaterottimena tyhjää väliä:
3 000 000 000,00
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.11.html#luvun-ryhm
Häh? ISO-standardien mukaan jopa englanninkielisissä standardeissa on käytetty desimaalierottimena pilkkua. Aivan hiljattain tehtiin päätös, että kansallisissa dokumenteissa sallitaan myös piste.
Pilkku on looginen erotin. Pilkku erottaa sivulauseen ja päälauseen; kokonaiset ja osat; kokonaisluvut ja sen osat ja niin edelleen. Piste päättää esityksen. Piste on englannin kieleen käsittääkseni siitä, että aikoinaan desimaaliosia on erotettu kohotetulla pisteellä (siis piste kirjaimien puolivälin korkeudell), mutta se on ajan myötä laskeutunut, ladonnasta johtuen, alas.
Mitä tulee "ongelmaan" desimaalilistauksista, en näe mitään ongelmaa kirjoitettaessa "3,13, 4,32, 4,11" tai vaihtoehtoisesti "23,23; 32,32; 23,32". Mitä seuraavaksi? Mittaamme kaiken jaloissa ja tuumissa?
Asettuuko desimaalipisteen ja tuhaterotinpilkun hyväksyvä Kielitoimisto välitysmieheksi, jos kuluttaja-asiamies ja potentiaalinen ostaja vaativat 3,000 euron koneen kolmella eurolla? Pitäisi harkita mainostomiston copy-vastuuta. Tv-mainokset ovat kalliita muutenkin.
Suomen puolustusvoimat on siirtynyt käyttämään NATO-standardeja. Puolustusvoimien aseiden kaliiperit merkitään nykyään desimaalipistein.
Onhan englanti aika nuori kieli vielä... ollakseen juuri muiden kuin tietoteknisten ja new wave -alojen äidinkieli.
Tuossa voisi olla hyvin myös new age. Ranska on myös diplomatian peruskieli ja samaten EU:n, missä Englanti on jäsenenäkin noviisi vielä. Merkintä 24h ei ole kokonaan englantia, lyhenne h tulee ranskan sanasta heures, mistä muusta?
Paljon käytetään jenkki-imperialistista pistettä, vaikka pilkku olisi vaihdettavissa omakielisiin teksteihin helpostikin. Entisissä brittiläisen imperiumin ja kansainyhteisömaissa pisteen ymmärtäisi, mutta miksi muuallakin prosenttiluvuissa ja hinnoissa on usein piste pilkun paikalla? Ja kuulemma Kielitoimisto puolittain hyväksyy käytännön suomessakin.
13 "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa."
Kielitoimisto on tehnyt itsensä tarkoituksettomaksi, minkä vuoksi se luovutetaan valtiovarainministeriölle kuolemaan tuomittavaksi.
"Kielitoimisto on tehnyt itsensä tarkoituksettomaksi, minkä vuoksi se luovutetaan valtiovarainministeriölle kuolemaan tuomittavaksi."
Hallintotieteiden tohtori Eila Rekilä on arvioinut kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja näkee asian näin:
"Kotuksella on kansalliseen kulttuuriin liittyviä tehtäviä, joiden rahoittamiseen on selvä julkinen intressi. Näitä ovat kielenhuolto, tietyt valtion intressissä olevat sanakirjat, tietty aineistokokoelmien ylläpito ja näitä tukeva tutkimus. Kielipolitiikka on nousemassa esiin uutena tehtävänä. Arvioitsija ehdottaa, että Kotus säilyy valtion virastona ja toiminta muutetaan kokonaisuudessaan budjettirahoitteiseksi."
Tältä pohjalta opetusministeriössä keskustelua käydään.
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2008/kotimaisten_kielten.html
Eila Rekilä on jäävi asiantuntijaksi: kuuluu samaan porukkaan kuin leikattavatkin henkisesti.
Kotus ei ole enää vuosiin varjelut suomen kieltä kotkotuksilta, minkä vuoksi Sailaskin on todennut, että siitä ei enää oikein ole eläjäksi.
En tunne Rekilää. Kukaan ei jäävännyt häntä kun selvitys viime vuonna tilattiin.
Sailas on kieltämättä suuri auktoriteetti rahanlaskennan alalla mutta olisiko kielenhuollon alalta joku muu nimi?
Sitä tässä mietin, että usein (ei tosin ed. kirjoituksessa) viitataan muihin kieliin ja perätään suomen kieleen liittyviä määräyksiä, muutamien muiden kielten mukaisesti. Olenko ymmärtänyt väärin, kun luulen ettei suomen kielioppia tältä osin tule lähestyä preskriptiivisesti. Eli ettei suomen kielen osalta ole mitään varsinaista sääntökokoelmaa mielessä mikä on oikeaa tai "oikeaa" suomea? Toki tunnustan ja tiedän oikeakielisyydenkin rajat, mutta silti. Miten on?
" esimerkiksi ignorare ja responsare "
Errare humanum est. Lukiolatina näemmä ruostuu, miksei kukaan oikaissut? Responsare viittaa kirkonmenoihin. Se vähemmän kirkollinen sana on kakkoskonjugaation respondere.
Jenkki-imperialistinen piste. Voi veljet, miten hauska, ja öh, hölmö ilmaisu. Imperialisimi, jenkit, USA - NATO, kansan perikato! Tulee nostalginen olo. Hauskaa.
"Olen kuullut monen suomalaisen "tiedekirjoittajan" puheessa ääntävän latinan ilmauksen ad hoc englantilaisittain tai jenkkiläisittäin "äd hok" tai "äd haak"."
Tälle voi olla myös ymmärrettävä selitys. Työkieli onyliopistolla vaihtelevasti, mutta usein englanti ja moni ei puhu ensinkään suomea. Samoin saattaa olla epäselvää se, onko latinan tms. kielen ääntämys angloamerikkalaiselle selvää. Majailtuani ulkomaisessa yliopistossa ja yritettyäni aikani lausua latinaa osapuilleen niin kuin sitä kuuluu lausua ja kärsittyäni siitä, ettei minua ymmärretä, siirryin suosiolla ääntämään latinaa englantilaisittain. Tämä johti siihen, että minua ymmärrettiin. Kielessä on kysymys siitä, että viesti menee perille. Mikäli kielellistä purismia vastaan rikkova muutos palvelee tätä tarkoitusta, rike ei voi olla kuin hyvä asia. En tietenkään sano, etteikö samalla voida toissijaisesti pyrkiä laajentamaan ja rikastamaan ihmisten kielellisiä kykyjä.
Alkuperäiseen kirjoitukseen viitaten voisin vielä todeta, että käyttöjärjestelmien ja tietokonesoftan suomenkieliset käännökset ovat usein pahimmanlaatuista kapulakieltä. Jos liikaa vääntää, tulee paskaa. Suvaitaan siis ymmärryksen edistäminen yli rajojen, vaikka tyyli kärsisi.
Kyllä, suomen kieli kirjoitetaan erikseen, mutta suomenkielinen yhteen. Ja yllättäen näin toimitaan muittenkin kielten kohdalla. Olen aikoinani esittänyt Kotukselle sanan suomenkieli, ranskankieli jne. kirjoittamista yhtenä sanana, koska niin harva muistaa suositusta erilleen kirjoittamisesta. Ehdotus ei kiinnostanut laitosta, mutta selitystä en enää muista. Eli se siitä sitten.
Kommentti keskustelun aloittajalle:
Vanhasen tekstiä en hämmästele, koska luin Kurosen kirjan ja pääministerin naurettavat tekstiviestit. Ja tällainen yötpitkät deittineteissä kykkinyt mies meillä on pääministerinä!
Mutta kolumnin kirjoittajan tekstiä taivastelen.
"Pääministeri Vanhanen tuossa kommentoi. Aihe: Lasse Kontiola on avannut Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykselle pankkitilin puoluejohdon tietämättä ja suorittanut tililtä kymmenen maksuliikennetapahtumaa."
1. Tavuviivan paikka sekoittaa, tulisi jakaa -yhdistykselle, ettei luettaisi ajatusviivana. Ohjelmassako vika?
2. "Lasse Kontiola on .... suorittanut tililtä kymmenen maksuliikennetapahtumaa." Siis tehnyt mitä? Ei maksuliikennetapahtumia suoriteta, ainakaan normaalissa kielessä. Mikset sano yksinkertaisesti että Kontiola on suorittanut tililtä kymmenen maksua?
En ole besserwisser, vain kielen raiskaamiseen kyllästynyt toimittaja ja viestintätoimiston vetäjä.
Mietin ja kohteliaasti kysyn, onko suosittamanne muoto " suorittanut tililtä kymmenen maksua" kaikkein oikeinta ja parasta suomen kieltä? ( näin se todella tätä nykyä kirjoitetaan. Aiemmin opetettiin toisin)
Entä näin :" Kontiola on hoitanut tililtä kynmmenen maksua" tai " Kontiola on maksanut tililtä kymmenen laskua". Eihän voi tietää, maksoiko K. vai saiko hän rahaa. Tuo "suorittaminenkaan" tässä yhteydessä ei liene parhainta suomea. Muitakin hyviä suomenkielisiä vaihtoehtoja olisi varmasti tarjolla, jos tuntisi asian. Sehän se on niin upeaa kielessämme: se on täynnä vivahteita ja salaisia viestejä.
Mutta oikeasti luulen, että tämän mainitsemanne kielivirheen takana on poliittinen tarkoituksenmukaisuus. Muodon tarkoituksena on kätkeä itse asia.
Tästä uskon olleen kyse, ei niinkaan oikeakielisyydestä. Mutta so what? ( Näin tulee sanoa, jotta ei saa kukkahattutuomiota.)
"Kontiola on hoitanut tililtä kynmmenen maksua"
Jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin tuskin Kontiola näitä maksuja on hoitanut. Siihen on tarvittu pankin toimihenkilöä. Käyttäisin esimerkiksi muotoa:
Kontiola on siirrättänyt tililtä kymmenen maksua.
Ps. Eräs kielenkäytön ärsyttävä tapa on iänikuinen niikuttelu.
Tuo jatkuva niiku niiku saa näkemään punaista.
"Kyllä, suomen kieli kirjoitetaan erikseen, mutta suomenkielinen yhteen. Ja yllättäen näin toimitaan muittenkin kielten kohdalla."
Mikä yllätys tämä on? Pitäisikö "maa ja kieli" kirjoittaa yhteen? Miten sitten käsitellään kielet, joihin ei liity valtiota tai pysyvää valtiokokonaisuutta? Pitäisikö kirjoittaa retoromania vai retoromaniankieli? Eihän Retoromaniaa ole valtiona! Miksi pitäisi kirjoittaa suomen kieli ja venäjänkieli?:
- Yhdysvaltain kieli
- yhdysvaltain kieli
- yhdysvaltainkieli
"Olen aikoinani esittänyt Kotukselle sanan suomenkieli, ranskankieli jne. kirjoittamista yhtenä sanana, koska niin harva muistaa suositusta erilleen kirjoittamisesta."
Lienette esittänyt sanojen suomen kieli, ranskan kieli jne. kirjoittamista yhdyssanoiksi.
"Ehdotus ei kiinnostanut laitosta, mutta selitystä en enää muista. Eli se siitä sitten."
Onneksi Kotus sentään jollekin uskaltaa sanoa myös "ei".
"Kommentti keskustelun aloittajalle:
Vanhasen tekstiä en hämmästele, koska luin Kurosen kirjan ja pääministerin naurettavat tekstiviestit. Ja tällainen yötpitkät deittineteissä kykkinyt mies meillä on pääministerinä!"
Hän on pääministerinä siksi, että Anneli Jäätteenmäki kaadettiin eikä Mauri Pekkarinen ei käynyt SDP:lle liian pelottavana keskustalaisena poliitikkona pääministeriksi.
"Mutta kolumnin kirjoittajan tekstiä taivastelen.
"Pääministeri Vanhanen tuossa kommentoi. Aihe: Lasse Kontiola on avannut Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykselle pankkitilin puoluejohdon tietämättä ja suorittanut tililtä kymmenen maksuliikennetapahtumaa."
1. Tavuviivan paikka sekoittaa, tulisi jakaa -yhdistykselle, ettei luettaisi ajatusviivana. Ohjelmassako vika?"
Onko kyseessä tavuviiva vai yhdysviiva? Jos kyseessä olisi tavuviiva niin silloinhan kysymys olisi KehittyvienMaakuntienSuomiyhdistyksestä.
"2. "Lasse Kontiola on .... suorittanut tililtä kymmenen maksuliikennetapahtumaa." Siis tehnyt mitä? Ei maksuliikennetapahtumia suoriteta, ainakaan normaalissa kielessä. Mikset sano yksinkertaisesti että Kontiola on suorittanut tililtä kymmenen maksua?"
Me emme tiedä, onko Lasse Kontiola maksanut kymmenen maksua (omistaan?), suorittanut maksuja (yhdistyksen tililtä) vai suorituttanut maksuja. Epäselvyys palvelee tässä tapauksessa sitä, että ei ole varmaa tietoa siitä, mitä on todella tapahtunut.
"En ole besserwisser, vain kielen raiskaamiseen kyllästynyt toimittaja ja viestintätoimiston vetäjä."
Miestä ei voi raiskata, sanotaan. Voiko aggressiivinen toimittaja raiskata kieltä yrittäjänä, Yleisradiossa, STT:ssä tai Sanomissa?
Huono kielenkäyttö on STT:stä ja Sanomista sekä Yleisradiosta kotoisin:
sosiaalidemokraatti, sairausloma...
Lyhyesti: Yritin harrastaa yllätys-sanalla sarkasmia, mutta eihän sellainen tietenkään sovi, koska Suomen kielestä puhuminen on kuolemanvakava asia. Anteeksi, että edes yritin.
Ei se mitään! Osmo Soininvaarakin vähättelee itseään, varsinkin kun esitutkintapyyntö uhkaa. Viisas pakenee paikalta. Onkohan yllekirjoittanut yhtä leikkimielellä mukana Gruusiankin asioissa?
"Älä välitä, älä selitä, älä tunnusta."
- Suomalaisen kolumnistin näkemys keskustalaisesta lääkintöhallituksen entisestä johtajasta, Matti Ruokolasta -
Mitäköhän "Gruusia" tähän kielikeskusteluun kuuluu? Esimerkkinä virheellisestä muodosta?
Selvitän nyt sen verran, että Gruusia on maan venäjänkielinen nimi eikä sitä tulisi suomessa käyttää, siis ellei keskustelukielenä ole venäjä. Suomen kieltä käytettäessä ainoa oikea muoto on Georgia. Jotkut tietävätkin, että maan omakielinen nimi on Sakartvelo, mutta nimeä käytetään luonnollisesti vain georgiankielisessä keskustelussa tai teksteissä - aivan kuten me suomen kieltä puhuvat käytämme Suomea.
Kirjoitin aiheesta, koska Gruusia/Georgia -muotojen erosta kysytään minulta todella usein ja käytin nyt tilaisuutta hyväkseni valaistakseni asiaa myös Sinulle, koska käytit väärää muotoa.
Mielenkiintoista on, että 1989 silloinen Kotus otti kantaa vasta perustetun Suomi-Georgia -seuran nimeen paheksuen voimakkaasti Georgian käyttöä ja väittäen, että ainoa oikea muoto Suomessa on Gruusia. Laitos lähetti asiasta jopa kiertokirjeen medialle. Seurannut väittely, sinänsä todella kiintoisa, paljasti mm, miten Suomea oli ohjeistettu neuvostotasavaltojen nimistä: esim. Virostakin tuli käyttää muotoa Neuvosto-Eesti.
Kun Suomi sitten 1992 isännöi rinta rottingilla Etyk-kokousta - jonne hallituksemme oli (vastoin Etykin peruskirjaa) kutsunut valtansa asein kaapanneen kommunistipolitrukin ja kieltänyt kansan valitsemalta presidentiltä pääsyn maahan – Kotus käänsi notkeasti kelkkansa ja kiertokirjeellä valisti myös mediaa käyttämään Georgia-muotoa. Minulle oli tehty v. 89 selväksi (lue: huudettu), ettei laitos muuta maitten nimiä poliittisista syistä. Että siis näin.
Silti en tietenkään kannata Kotuksen hävittämistä, tällainen tutkimuslaitos maassa tarvitaan.
Georgia eli Yrjölä on suomeksi yksi Yhdysvaltain 50 (osa)valtiosta. Sen sijaan Kaukasuksen vuorten eteläpuolella oleva Neuvostoliiton jäsenvaltio ja myöhemmin itsenäistynyt valtio on Gruusia.
Aiheuttaa vain sekaannusta Yhdysvaltain Georgian kanssa ruveta muuttamaan nimitystä muodin mukaisesti Georgiaksi, koska tällä vaikeutetaan oikean Georgian löytymistä hakuohjelmilla mm. Internetistä.
Sakartvelo საქართველო on suomeksi ollut aina Gruusia, jo ennen Neuvostoliitonkin aikaa, joten se ei ole mikään Neuvosto-Venäjän tai Neuvostoliiton poliittisista syistä kehittelemä sepitelmä.
Ennen sotia Georgia oli Georgia, vaikka mitä muuta väittettäisiin. Asia selviää vaikkapa vanhoista tietosanakirjoista. Neuvostotasavaltojen nimistä päätettiin virallisesti rauhansopimuksessa, joka mm. velvoitti Suomea kutsumaan Georgiaa Neuvosto-Gruusiaksi, Viroa Neuvosto-Eestiksi jne. Ja nuo nimethän olivat nimenomaan "Neuvostoliiton poliittisista syistä kehittelemiä sepitelmiä". Tästähän kertoo jo sekin, että nimet palautettiin heti kun koko sairas neuvostojärjestelmä oli romahtanut.
Mikä tässä muuten on niin vaikeaa? Sekö että USA:ssakin on Georgia? Onhan Suomessakin Arabia ja Kaanaa. Ihan vain vinkiksi: muitakin tietolähteitä on kuin Google. Georgiasta kertoo myös esim. ennen sotia painettu, nimenomaan GEORGIAN suuresta pojasta, Stalinista, kertova teos. Kannattaa lukea sekin.
Georgia-nimeä ei tästä upeasta maasta käytetä muodin vuoksi eikä Yhdysvaltain Georgia ole sen oikeampi kuin Kaukasian Georgia. Voisi sanoa, että päinvastoin: mailla on historiassa ja kulttuurissa eroa 5000 vuotta. Raamattukin käännettiin georgiaksi jo 300-luvun alussa, josta Amerikan löytämiseen meni vielä lähes 1200 vuotta. Ei tällaisten tosiasioitten luulisi ketään sekoittavan.
Ylen tehokas kielenraiskaaja on valtiollinen televisiokanava YLE jonka kirjoitetusta ohjelmistosta löytyy esimerkiksi suomalaisille tarkoitettu suomenkielinen ajankohtaisohjelma A-talk. Kuuluttajat ja toimittajat lausuvat sen kuitenkin tyylillä aatook, jollaista lausumistapaa yksikään kuudesta Suomen tai Ruotsin kielen opettajastani ei opettanut.
Epäilen että kyseessä on valtiollisesti johdettu suomalaisten kotouttaminen pois Suomen kielestä ja suomalaisuudesta.
Kaupallisten kanavien mainoksissa kuulee enää hyvin harvoin suomea tai ruotsia. Mainostajathan kohdentavat mainoksensa maksukykyisille ja ostovoimaisille asiakkaille eli niille joiden kotikieli ei ole mikään Suomen virallisista kielistä (maahanmuuttajat?).
Yksinkertainen fakta nyt vaan on se, että ihmiset saavat tätä nykyään nopeammin vaikutteita maailmalta, ja nämä pölyisten kirjojen kanssa tutkijankammioissaan kieleen huonoja sanoja keskivät eivät kykene vastaamaan tähän nopeuteen. Minua ei ainakaan yhtään haittaa, jos tähän kieleen saadaan tuotua enemmän lainasanoja, sillä nykyisellään suomen kieli on rasittavan eristetty muista kielistä omien väkisin keksittyjen sanojensa takia.
Tietokoneiden kanssa toimiessa muutenkin kieli on käytännössä pakosta englantia, niin miksipä suomalaiset eivät sitten käytännössä keksisi uussanoja tekemällä niitä suoraan englannista vain muuttaen taivutuksen suomeen sopivaksi? Mitä pahaa siinä on että kieli kehittyy ihmisten itsensä toimesta, eikä minkään pölyttyneen elämästä vieraantuneen kielitoimiston toimesta?
Kieli on myös yhteysväline yhteenkuuluvuusryhmiin, joissa pienimmätkin vivahteet ja herkkyydet ilmaisussa voidaan ottaa huomioon. Suomen kieli on tarkoitettu suomalaisille identiteetiksi, ja jos et osaa sanoa itseäsi julki haluamallasi ymmärryksellä, on syynä kieli ja osaamaton käyttö.
Vaikka suomenkieli on pieni ryhmä, on sillä paikkansa erittäin rikkaana ilmaisuvälineenä - ainakin omassa keskuudessamme :)
Itse ainakin arvostan äidinkieleni kykyä muodostaa uutta sanastoa johdoksilla. Kun sanat ovat yhteydessä toisiinsa, jäsentävät ne maailmaa paremmin kuin epämääräiset lainasanat. Näin äkkiseltään ei tule parempaa esimerkkiä mieleen, mutta otetaan vaikka "kunnianhimo". Yhdyssanat on mahdollista pilkkoa pienempiin osiin, ja ko. esimerkki kertoo kaiken oleellisen käsitteestä. Mutta entä "ambitio"? Mitä ihmettä se tarkoittaa? Jos emme tunne emmekä pysty päättelemään sanasta itsestään sen etymologiaa, jää se epämääräiseksi ja sumeaksi käsitteeksi. Tällaisia ovat keskivertokansalaiselle latinaperäiset tieteelliset termit, ja tietysti nörttiliturgia patcheineen ja kerneineen.
Tai mietitäänpä verbejä "käsittää", "ymmärtää" ja "ajatella". "Käsittää" on alkujaan, kuten sanasta voi ehkä arvata, tarkoittanut kädellä koskemista, jonkin saamista käteen. Mielestäni sanan valjastaminen tarkoittamaan jonkin abstraktin asian "hoksaamista" on suorastaan nerokasta. "Ymmärtää" puolestaan on ympyrällä rajaamista: "tässä on käsite, jota olen pohtinut, nyt ymmärrän sen".
"Ajatella" on taas johdos sanasta "ajaa", joka on alkujaan tarkoittanut metsästämistä, riistan takaa-ajoa. Nyt minä ajelen päässäni ajatuksia takaa! Nerokasta!
Vertaa edellisiä englannin "understandiin" ja sen latinasta lainattuihin verbeihin. LOL, siinäpä meillä suorastaan r-tard kieli!
Suomen luontainen sivistymättömyys indoeurooppalaisesti ja virkamiehistön kavaluus näkyy siitä, että toissijaisuusperiaate, käännettiin vuosia läheisyysperiaatteella.
Toinen myös Helsingin Sanomien lietsoma käännösvirhe on sosiaalidemokratia, joka on tarttunut suomenkieliseen Wikipediaankin.
Myös sanaa kansanvalta käytetään jatkuvasti väärin puhuttaessa kaikesta muusta kuin kansanvallasta, demokratiasta.
Eduskunnassa hedge fundit ("aitausrahastot") käännetään edelleen suojarahastoina aivan kuin niillä olisi vain suojattu raaka-ainekauppaa eikä otettu tarkoituksellista vipurahaston riskiä.
Olen sitä mieltä, että tajuntaa kirkastavia suomenkielisiä käsitteitä edelleen tarvitaan myös suomen kielessä.
Jos kielitoimistossa olisi ollut päteviä tietotekniikan, rahoituksen tai juridiikan ammattilaisia, eivät poliitikot, virkamiehet, Yleisradio, Sanoma ja Alma Media voisi viljellä niin taajaan sertifioimattomia sanoja.
Demokratia on positiivisesti latautunut sana, joka tarkoittaa juuri sitä, mitä kukin haluaa sen tarkoittavan. Joillekin se on vain äänestyksiä, toisille kansalaisoikeuksia ja äänestyksiä, joillekin kansalaisoikeuksia ja äänestyksiä ja liberaali yhteiskunta, joillekin taas Amerikka. Ja kyllähän näitä riittää: kansandemokratiat, suvereenit demokratiat...
Näin näille vaikeille lainasanoille käy, vaikka tiedämmekin, että δημος on kansaa ja κρατος valtaa.
Englannin kieltä on paljon helpompi puhua kuin Suomen kieltä. Tämä johtuu siitä, että englantia puhuu paljon enemmän ihmisiä ja se on ehtinyt aikojen saatossa kehittyä paremmaksi kieleksi.
Jos olet seurannut tätä keskustelua, voinet huomata, että toisten mielestä Kielitoimisto ei ole tarpeeksi tiukka, ja toisten mielestä (kuten sinun) se tekee liikaa tai taistelee tuulimyllyjä vastaan. Kielitoimiston asiakkaat tuntevat varmaankin totuuden paremmin. Toimisto ei ole pölyttynyt vaan tekee työtä realistiselta pohjalta. Tietoista sanastotyötä on välttämätöntä tehdä, mutta väen väkisin ei tarjota aina tarjota omakielisiä vastineita. Tiedoksi muuten, että Kielitoimisto on osa Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta ja tässä toimistossa on aika vähän ihmisiä.
Kotus suosittaa oranssinväriseksi vallankumoukseksi oranssi vallankumousta. Mitä järkeä tässäkin on, kun kysymys on tosiasiassa oranssivallankumouksesta samaan tapaan kuin punakapinastakin?
Kotus on jo aikaa sitten irronnut niin talonpoikaisjärjen käytöstä kuin kielenkäytön perinteistäkin.
Nyky-Suomessa sivistyneistä kirjoittaa perinteisin konventioin piittaamatta kotuksesta.
Ehdotan, että 1/2 kotuksen porukasta vapautetaan työmarkkinoille tietokirjailijoiksi ja heidän palkkakulunsa ohjataan maihin, joissa puhutaan suomen sukulaiskieliä. Rahaa siis olisi tiedossa niin Karjalan tasavaltaan kuin Pietarin kaupungille ja kielisukulaismaihin.
Se toinen puoli alkaa laatimaan JÄRKEVIÄ ja suomen kielen sekä suomen kielen mielen mukaisia suosituksia. Hallituskauden jälkeen jälleen katsotaan, missä ollaan.
"Mitä pahaa siinä on että kieli kehittyy ihmisten itsensä toimesta, eikä minkään pölyttyneen elämästä vieraantuneen kielitoimiston toimesta?"
"Mitä pahaa siinä on, että itse kehitämme kieltä eikä mikään pölyttynyt, elämästä vieraantunut kielitoimisto?"
Alempi versio on oikein.
"Mielestäni äidinkielen jyrkempi alamäki alkoi aikanaan, kun Kielitoimisto hyväksyi possessiifisuffiksittoman muodon Minun koulu, minun järki, minun äiti. Sen jälkeen kielenhuoltajilta on ollut vaikea saada mitään normatiivista kantaa: kaikki käy, molemmat vaihtoehdot ovat ihan ookoo. Who cares…"
Tuossa se on, suomen kielellä suomenkielisille! Kotuksessa (onpa kotuinen ilmaus epämääräisyydelle) on tasa-arvoisesti yksi kielenneuvoja suomelle ja yksi kielenneuvoja ruotsille. Väenmäärien ja nykykäytännön mukaisesti suhteet kohdallaan, jonotusajat näihin vain jostain syystä hyvin epäsymmetriset.
Suomen tasavallassa pidetään parempaa huolta jopa Kotuksesta kuin suomen kielestä. Mistä löytyy toinen valtakunta, esimerkiksi tuhannen kilometrin säteellä, jonka kielilain suoja on suunnattu erityisesti ja lähes yksinomaan jonkin vähemmistön äidinkieleen? Kun Ruotsi saa oman kielilakinsa pikapuoliin voimaan, niin Itämeren alueella on kaksi rantavaltiota joiden kielilaki varjelee samaa kieltä, ruotsia - Suomi ja Ruotsi.
Suomen uudesta kielilaista julkaistiin 1.1.2004 ruotsinkielinen lain käyttö- ja soveltamisopas, joka jaettiin jokaiseen suomenruotsalaiseen talouteen. Kielilaissa olevasta lupauksesta "koskee kumpaakin kansalliskieltämme, suomea ja ruotsia" huolimatta suomenkieliset eivät ole koskaan kyseistä opasta saaneet - kummallakaan kansalliskielellä.
http://www.folktinget.fi/pdf/publikationer/spraklag.pdf
'mun koulu' tai 'minun kouluni'. Ei missään tapauksessa 'minun koulu', joka on henkistä runkkaamista alias käteenvetoa. Nussitaan molemmat tai ei kumpaakaan, jolloin olevaa Suomen kielen oikeinkirjoitusta ei tarvitse muuttaa.
Kielitoimisto miettiköön asiaa. Molemmat em. mainitsemani ilmaisut hyväksyttäköön semantiikkansa ja pragmatiikansa kautta, muttei sekasikiötä 'minun koulua'.
Kieli on niinkuin se oikein puhutaan - ei keinotekoisia välimuotoja mukamas vähän pieleen alias mainostoimisto of Sonera since 2005.
Piian mielestä mainokset olkoot vaikka mitä huttua, mutta kielitoimisto pitäytykööt typeristä siunauksista piittaamatta markkinavoimien houkutuksista.
Possessiivisuffiksin poisti kielestämme SOK 1979, kun se aloitti uudistumisensa "Meidän merkistä".
Kotus on siis hyväksynyt pellervolaisen perusratkaisun kielen lyhentämiseksi lähemmäs viron kieltä vuosikymmenien aikana. Voihan olla, että siellä on töissä osuuskaupan jäseniä tai S-etukorttilaisia.
Kyllä kieleen muutama vierasperäinen uusi sana mahtuu. Mutta jos kirjoittajan ajatus on sekamelskaa, on siitä vaikea saada selkoa. Etenkin jos tekstiä ei ole jäsennelty ja kappalejako joko puuttuu tai tekstissä on irtonaisia lauseita.
Hyvän tekstin ominaispiirre on sopivankokoisten kappaleiden käyttö. Hyvässä kappaleessa on yleensä noin kolmesta neljään lausetta. Sellainen on sopiva annos aivoille ja sen pystyy helposti lukiessa ymmärtämään.
Mielestäni Ekholmin kirjoitus oli vaikeaselkoinen, koska siinä ei ollut kunnollista jäsentelyä. Lehdistössä on tapana kirjoittaa teksti siten kolmeen osaan. Ensiksi on alkuäimistely, sitten keskijankutus ja viimein loppuhurskastelu.
http://www.articlesphere.com/fi/Article/Technical-Net-Jargon/148393&usg=...
Tällä ei liene mitään tekemistä kielen kanssa. huumoria tuosta kyllä irtoaa. Esimerkkinä vaikkapa tämä:
Understanding the Need for Server Räkit ja Odd Terminologia
Expert Author: Robbie Jones Asiantuntija Tekijä: Robbie Jones
An overview to understanding the terminology used for server racks and in the server racking industry. Katsaus ymmärtämistä terminologiaa käytetään palvelimen telineiden ja palvelimen raastava teollisuudelle. Way too many people don't know these simple terms and it's costing them money. Aivan liian monet ihmiset eivät tiedä näiden yksinkertainen ja se maksaa rahaa. Have you ever been tasked to find storage for servers? Oletko koskaan saanut tehtäväkseen löytää varastointi-palvelimia? Well, if you have you will know how frustrating it can be, especially with all the different terminology. No, jos te olette varmasti tietää, miten turhauttavaa se voi olla, varsinkin kaikki eri terminologiaa. When you are looking for server storage, you get a mixture of conflicting information, the racks are called 19” rack mount racks, the width and depth is in millimetres and the mounting post’s are in U’s. Kun etsit palvelimen varastointi, saat seoksella, jossa on ristiriitaisia tietoja, telineet ovat nimeltään 19 "telineeseen asennettava hyllyt, leveys ja syvyys on millimetreinä ja asennus Postin ovat U-luvulla.
Suomen kielellä(kin)on pitkä evoluutionsa, mutta se luotiin vasta silloin, kun "Jumala alkoi puhua suomea" eli, kun Agricola loi suomen kirjakielen kääntäessään Raamatun.
Vielä nykyäänkin Agricolan "Se Wsi Testamenti" vuodelta 1548 ja ensimmäinen koko raamatunkäännös vuodelta 1642 sekä sen myöhemmät versiot, kuten ns. "Vanha kirkkoraamattu" vuodelta 1776 ovat ymmärettävää, jykevää kieltä ja jatkuvasti käytössä esim. lestadiolaisliikkeessä.
Enemmistölle suomalaisista edellinen virallinen raamatunkäännös 70 vuoden takaa on rakkaampi kuin nykykielinen, ilmaisuiltaan latteanköyhä Raamattu vuodelta 1992.
Valitettavasti suomenkieli tulee latistumaan latistumistaan sitä mukaa kuin Raamattua ei enää lueta eli kun Jumala lopettaa suomenkielen puhumisen ja tilalle astuvat muut "jumalat" ja "raamatut" bitteineen.
Mutta ei Kielitoimisto minun tietääkseni mitään Minun äiti -muotoja ole hyväksynyt. Meidän äiti on eri juttu, vanhastaan kieleen kuulunut ilmaus, joka tosin on yleistynyt myös tyyppeihin meidän auto, autokin kun koetaan perheenjäseneksi.
Mutta pahalta kuulostaa Kotuksen kohtalo, jo ennestään niukoista määrärahoista ollaan nipistämässä kolmannes neljännes, mikä käytännössä tarkoittaa samansuuruisen työpanoksen poistumista.
Tekstiviestit (sähköpostitkin) toki tuovat omat slanginsa, jotka hiljalleen vaikuttavt myös niin puhuttuun kuin kirjoitettuunkin yleiskieleen. Missä määrin ja missä määrin rappeuttavasti, aika näyttää.
Kyllä suomi oli parhaimmillaan 1950- ja 1960-luvuilla. Sinne pitäisi palata näiden kieliasioiden kanssa. Ei ole mikään häpeä olla vähän kankea, jos puhuu kieltä, jonka kieliopillinen rakenne on sellainen että asioiden väliset suhteet tulevat ilmaistuiksi ja jonka sanasto on pääasiassa kotoperäistä (koto = japanilainen kielisoitin).
Hymiöiden käyttö merkitsee ainoastaan, että ihmiset ovat kadottaneet kyvyn ilmaista haluamiaan sävyjä kielellisesti. Pitää heittää mimiikkaa sekaan. Jos tämä on tasa-arvoistumista, kaipaan kiireen vilkkaan takaisin epätasa-arvoon.
"Mielestäni äidinkielen jyrkempi alamäki alkoi aikanaan, kun Kielitoimisto hyväksyi possessiivisuffiksittoman muodon Minun koulu, minun järki, minun äiti."
Onko tälle antaa viitettä? Olemme nimittäin työpaikan kahvihuoneessa huviksemme miettineet ao. väitteen paikkaansa pitävyyttä. Ainakaan Wikipediaan tieto ei ole ehtinyt.
Wikipedia ei tiedä läheskään kaikkea. Kannattaa kysyä kielitoimistosta.
Pikemminkin Eero Suonio kannattaisi palkata opetusministeriön rahoilla wikikirjalijaksi. Miksi ette kirjoita Wikipediaan sitä, mikä mielestänne sieltä vielä puuttuu?
Opetusministeriö tuskin rupeaa wikipediaa toimittamaan kun muutenkin pitää vähentää väkeä tuhansttain. Siitähän tämä koko kotimaisten kielten tutkimuskeskus -keskustelu alkoi, kotus on opetusministerön alainen.
Valtionhallinnon tuottavuusohjelman tarkoitus on 2005-20015 vähentää henkilöstömäärää n. 14400 henkilötyövuodella. Valtion n. sadasta tuhannesta kokopäiväisestä työntekijästä kolmannes kuuluu opetusministeriön hallinnonalaan.
"Kyllä kieleen muutama vierasperäinen uusi sana mahtuu. Mutta jos kirjoittajan ajatus on sekamelskaa, on siitä vaikea saada selkoa. Etenkin jos tekstiä ei ole jäsennelty ja kappalejako joko puuttuu tai tekstissä on irtonaisia lauseita."
Silloin saa usein sellaisen vaikutelman, että kirjoittajalla ovat myös ne ajatukset ihan yhtä lailla sekaisin. Jäsentelemättömiä ja epäselviä ajatuksia ei tietenkään voi kirjoittaa jäsenneltyyn ja selkeään muotoon. Tai voi, mutta sitä harrastaa ihan oma koulukuntansa.
Toisinpäin se on tietenkin yleisempää: kristallinkirkkaitakaan ajatuksia ei usein osata ilmaista selkeästi.
Minun mielestäni kielellinen osaaminen on ehkäpä suurin sivistyksen mittari.
Tuo Veltto Virtasen puheen(!)vuorohan oli loistava! Hyvää, pohdiskelevaa puhekieltä, jossa kieleen suuntautuva ironia toi puheeseen aimo annoksen huumoria. Lisää tällaista suomen kieltä!
Ja lisää resursseja Kotukselle, tana. Hallituspuolueet eivät arvosta kansamme kieltä, kulttuuria ja historiaa. Eduskunnan kirjaston naurettavan alhainen käyttöaste käy muuten hyvin yksiin suomen kielen alasajon kanssa. Liikaa juppeja ja yhden alan miehiä/naisia on nyt hallituksessa, sivistystä ei piirun vertaa.
On. Se paljastaa kyseisen laitoksen arvovallasta - tai sen puutteesta - paljon. Eduskunnassa vallalla oleva sisällötön, poliittista jargonia toistava mukapuhe kaikkine muotisloganeineen on sekä kielen että kansalaisten runtelua.
Jos ei tuota Velton suoltamaa tekstiä hyväksy, ei pitäisi hyväksyä monta muutakaan puhetta eduskunnassa. Kuka nostaa haloon, kun joku kansanedustaja puhuu yrityselämän suulla "kansalaisten aktivoinnista", vaikka tarkoittaa yhteiskunnan tuen leikkaamista? Se jos mikä on surkeaa.
On. Se paljastaa kyseisen laitoksen arvovallasta - tai sen puutteesta - paljon. Eduskunnassa vallalla oleva sisällötön, poliittista jargonia toistava mukapuhe kaikkine muotisloganeineen on sekä kielen että kansalaisten runtelua.
Jos ei tuota Velton suoltamaa tekstiä hyväksy, ei pitäisi hyväksyä monta muutakaan puhetta eduskunnassa. Kuka nostaa haloon, kun joku kansanedustaja puhuu yrityselämän suulla "kansalaisten aktivoinnista", vaikka tarkoittaa yhteiskunnan tuen leikkaamista? Se jos mikä on surkeaa.
"Mielestäni äidinkielen jyrkempi alamäki alkoi aikanaan..."
Minusta se alkoi, kun komparatiivia alettiin käyttää kirjoitetussa kielessä ilman vertailukohdetta. Mikä jyrkempi?
Kamalaa kieltä. Kotus apuun?
mutta on syytä ylläpitää sen ominaisluonnetta ja parhaita puolia.
Vanhassa suomenkielessä on runsaasti baltti- ja germaanilainoja ja jopa venäjää raamatun sanoissa, sillä ensimmäiset kosketukset kristinuskoon saatiin idästä.
Kielen normittajat poistivat kielestä siihen myöhemmin ruotsinkielestä tulleet svetisismit ja keksivät uutta suomea tilalle. Tämä oli aivan järkevää kielen luonteen säilyttämiseksi.
Samoin nykyisin englanninkielestä tulevia ilmauksia ja rakenteita olisi syytä vastustaa: ei hurmahenkisesti vaan omaa kieltä rakastaen.
Kyllä englanninkielestäkin voi lainata, mutta mielellään oikein. Esimerkiksi on sanottava: 'Mä diggaan sua' vs. 'Mä diggaan susta'. Jälkimmäinen ilmaus on sekoittunut 'tykätä' -sanaan eikä kunnioita tärkeän ilmauksen etymologiaa. Vieraskielisten ilmaisujen äänteet on lausuttava oikein (ei siis 'tikkaan').
Sellaisia rakenteita on vastustettava, jotka ovat kielen logiikan kannalta vääriä, kuten passiivi- ja aktiivimuotojen sekoittuminen tai väärän persoonamuodon käyttö.
Ihmiset tahtovat puhua oikein ja ottavat mallia auktoriteeteilta.
Äidinkieleltään ruotsinkielisen professorin oppilaat puhuvat viiruksista, alkkoholista ja jeeneistä (ellei sitten pitäydy muotoon keeni).
Televisiossa kerrotaan pelkiasta vaikka kuuluttaja luultavasti on opiskellut Pisa-koulussa englannin tai jonkun muun vieran kielen ääntämistä. Arvi Lind ajoi vapaaehtoispohjalla kieliasiaa ja totesi joskus, ettei Ylen johto ollut asiasta kiinnostunut. Ehkä kielitoimiston rahoitus olisikin syytä hoitaa osittain Yleisradion kautta, sillä siellä saavutettaisin paras hyötysuhde.
Kielitoimisto on tyytynyt kielenkäytön seuraamiseeen ja kuvailuun, mutta kyllä sieltä normit löytyvät kun kysyy neuvoja vaikkapa liikekirjeen pilkkusääntöön.
Paras tapa kielen kohentamiseen on hyvän kielen harrastaminen lukemalla Huovista, Sillanpäätä tai Matti Rossin Macbeth -käännöstä.
"Ehkä kielitoimiston rahoitus olisikin syytä hoitaa osittain Yleisradion kautta, sillä siellä saavutettaisin paras hyötysuhde."
Definitiivisesti merkillinen l. ns. tosi lause. Yle bugs me = Julkkis-raadio vaevaa musta.
Raamatunkäännöskomitea joutui Euro-Saatanan valtaan, kun se poisti raamatusta Perkeleen, joka oli virolainen merkkihenkilö. Näin suomenkielinen raamattu saatiin paremmin latinalaiseen ja eurottuneeseen kuosiin. Tuokaa nyt jumala auta perkele takaisin! Kohtahan suomalainen kiroilukin köyhtyy suomenruotsalaiseksi hihitykseksi.
Kai Ekholm kirjoittaa tärkeästä asiasta. Suomen kieli köyhtyy kun sanoja ja lauserakenteitakin korvataan englannilla. IT-kielessä ja muissa ammattislangeissa suomea on enää sidesanoina. Kokouksen sijasta Suomessa istutaan miittingissä - Turussa on sentään staffimöötte.
Toinen asia on puhekielen ja kirjakielen välisen eron hämärtyminen. Nähdäkseni puhekielen tulo kirjakieleen alkoi voimallisemmin 1970-luvulla, samoihin aikoihin muun yleisen "temokratisoitumisen" kanssa. Oliko kielitoimistolla sitten mahdollisuus vaikuttaa asiaan?
"Kielitoimiston pyrkimyksenä on kaikkien kielimuotojen tasa-arvo siten, että esimerkiksi kirjoitetussa tekstissä sallitaan nykyisin puhekielen eri vivahteiden kirjo. Kielen muotojen yhä rikkaammassa vuorovaikutuksessa päädytään lopulta siihen, että jokaisella kansalaisella on juuri hänelle sopiva yksilöllinen kieli. Mikäli tämä estää vastaisuudessa kansalaisten vuorovaikutuksen, voidaan tarvittaessa yhteisenä viestintävälineenä käyttää englantia." http://hikipedia.info/wiki/Kielitoimisto
Monet tälle palstalle kirjoittaneet ovat varmaan laillani olleet periaatteesta? vastustamassa kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen henkilökuntasupistuksia. Mutta haluammeko että kielitoimistossa nykylinja jatkuu?
Mitä hyötyä kotuksen suuresta henkilökunnasta on, elleivät tutkimustulokset toimi kielenhuolloksi? Pienemmälläkin asiantuntemuksella ja henkilökunnalla voi antaa "kaikki käy"-suosituksia.
Jotkut idiootit käyttävät kotuksen löysää linjaa perusteena huonolle suomen kielelleen ja vaativat oikeamielisiä runtemalaan kieltä heidän tavallaan.
Se tekee mm. sanakirjatöitä, siellä on Kielitoimisto, siellä on suomen murteitten (tai kielen yleensä) Nauhoitearkisto, siellä on Nimiarkisto. Vastuualueena ovat suomen lisäksi ruotsi, saame ja viittomakieli. Tällä hetkellä kaiken digitointi teettää työtä. Kielen huolto ja niin Kielilautakunnan kuin Kielitoimiston kielenhuolto ja neuvontatyö on vain osa heidän työtään.
Tiedän nämä kun olen ollut kaikissa näissä nuoruudessani osin töissä, osin stipendiaattina. Yli neljässäkymmenessä vuodessa perustyö lienee ollut samantapaista, paitsi mitä nykytekniikka on tuonut uusia ulottuvuukis ongelmineen.
Kansallinen häpeä on, jos ja kun Kotusta niistetään.
Miksi Kotus ei ole brändännyt itseään paremmin valtionhallinnon tuottavuusohjelmalta? Jotenkin tuntuu, ettei siellä ole Lönnrothin kaltaisia taistelevia humanisteja, vaan Bobrikovin ja Sailaksen polttouhreja.
Luulivatko kotuslaiset selviävänsä kaasukammiolta taistelematta? Ovatko suomenkielen ammattilaiset niin omahyväisiä, että luulivat olevansa koskemattomia?
Ei muuta kuin opettajan pätevyys ja äidinkielenopettajan pätkähommia hakemaan susirajalta. Lönnrothkin tervasi jalkapohjansa ja käveli itään.
Kotuksen linja ei ole löysä. Kielenhuollossa otetaan sen sijaan entistä paremmin huomioon se, että kieltä käytetään eri tilanteissa eri tavalla. Jokainen, joka vähän pysähtyy ajattelemaan asiaa, ymmärtää varmasti, että uutista, lakia tai mainosta ei voi kirjoittaa saman kaavan mukaisesti tai että puhetta ja kirjoitusta ei voi käsitellä samalla tavalla: puhetta ei voi suunnitella ja hallita samalla tavalla kuin kirjoitusta. Itse asiassa kielenhuolto on vaativampaa kuin ennen, koska nyt jätetään entistä enemmän ratkaisuja kielenkäyttäjien omaan harkintaan. On kovin mielenkiintoista, että kielenkäytön kysymyksiin toivotaan mustavalkoista, kielelle väkivaltaa tekevää diktatuuria. Tiedoksi vielä, että kielitoimisto pitää minun kirja -tyyppiä asiateksteissä virheenä eikä ole hyväksynyt sitä. Sama koskee desimaalipistettä: kielitoimisto suosittaa ja ohjaa yksiselitteisesti desimaalipilkun käyttöön.
"Suomen uudesta kielilaista julkaistiin 1.1.2004 ruotsinkielinen lain käyttö- ja soveltamisopas, joka jaettiin jokaiseen suomenruotsalaiseen talouteen."
Jotta kyseisen oppaan henki selviäisi myös suomenkielisille, on tekstistä otettu kuusi sen asennetta kuvaavaa yleisintä sanaa, joiden käyttötavasta on joitakin esimerkkejä:
OIKEUS 33 kpl
(sinulla on aina oikeus … sinulla on oikeus tulla palvelluksi)
PALVELLA 19 kpl
(ovat velvollisia antamaan palvelua … pitää taata se palvelu)
PITÄÄ 18 kpl
(heidän pitää omasta aloitteestaan … pitää pystyä antamaan sinulle)
SAADA 10 kpl
(jos et automaattisesti saa … sinun tulee saada)
TULEE 9 kpl
(heidän tulee myös järjestää toimintansa … tulee taata sinulle)
Ruotsinkielisiämme (< 5 %) opastetaan viranomaisissa olemaan nöyrtymättä, anomatta. Yleissävy ilmenee hyvin sanasta _pyytää,_ jota on koko laajassa oppaassa vain yksi kappale:
"Viranomaisen pitää pystyä antamaan sinulle palvelua ruotsiksi ilman, että sinun erityisesti pitää sitä _pyytää_
Oppaan ensimmäisessä lauseessa todetaan: "Laki koskee kumpaakin kansalliskieltämme, suomea ja ruotsia". Lukemalla tekstin läpi, voi kukin todeta, miten kyseinen laki ja alla oleva opas koskee suomen kieltä ja missä merkityksessä.
Internetistä löytynyt suomennos:
http://80.64.8.170/forum/viesti/458238.html
Keskustelu siitä, miten ja kenen ehdoilla suomen kieltä tulisi käyttää nousee aika ajoin yhteiskunnalisen keskustelun keskiöön. Viimeisimpänä pontimena lienee ollut Kotuksen määrärahojen leikkaaminen osana valtionhallinnon tehokkuusohjelmaa. Ongelma näillä kaikilla turisijoilla vain on, että kieltä ei kannata arkistoida sillä silloin se menettää täysin merkityksensä. On paljon parempi quitata kone kuin olla puhumatta tietokoneista lainkaan. Onkin Kotuksen työn turmelemista lähteä puolustamaan jotain kuviteltua puhdasta. Tavallisestihan tämä puhdas kieli on sama kuin kirjoittajan tai puhujan itsensä käyttämä kieli. Vaikkapa selailemalla Iso suomen kielioppia voi jokainen havaita miten kieliopissa voidaan tarkastella aivan yhtä hyvin paljon parjattua puhekieltä kuin arkaaista Agricolaa.
Mikäli kieltä tutkii sosiaalisen vallan välineenä voidaan tällaisen kielen rekistereihin kohdistuvan kritiikin taustalla nähdä pyrkimys oman sosiaalisen pääoman kasvattamiseen. Näin ainakin ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun mukaan. Kun koulussa oppilasta rangaistaan kielen rekistereillä leikkimisestä ja soimataan häntä kielioppivirheistä voi seuraavana vuonna samainen kielioppivirhe olla rakennuspalikkana luotaessa kirjallista merkkiteosta. Siten tässäkin keskustelussa monet voivat ylistää kaunokirjallista tyyliä, mutta pitää sen käyttämistä asiatekstissä tai eduskunnassa sopimattomana. Eikö eduskunnassa tulisi puhua kansan kieltä? Sinä päivänä kun Suomessakin yhteiskuntaluokan voi kertoa ihmisen puheenparresta ollaan varmaankin saavutettu Kai Ekholmin tavoite. Ja muut selkääntaputtelijat yhtykööt.
Bourdieu ei varmaankaan kirjoittanut Suomesta ja suomen kielestä. Sivistysmaissa kuten Ranskassa puhekieli ja kirjakieli ovat eri asia - puhekielen murteista ja kaunokirjallisuudessa käytettävistä tyyleistä puhumattakaan.
Eduskunnassa pääasia on että syntyy hyviä lakeja. Siksi lainlaatijoiden pitäisi käyttää mahdollisimman selkeää kieltä puhuessaan, miksei myös kirjoittaessaan.
Kielenhuolto Suomessa onnistuu toivottavasti ilman luokkakantaisia asenteita.
Suomen kieli on rahvaan kieli, minkä vuoksi suomen kielen käyttäminen osoittaa agraaris-talonpoikaista asennetta. Suomen oikeat kielet ovat olleet ruotsi ja venäjä suvereenien mukaan.
Juuri tästä syystä kansanvallan kannattajat kiihkoilevat suomen kielellä ja vaativat ymmärrettävyyttä virkamieslatinaan ja mainostajaenglantiin.
"Suomen kieli on rahvaan kieli, minkä vuoksi suomen kielen käyttäminen osoittaa agraaris-talonpoikaista asennetta. Suomen oikeat kielet ovat olleet ruotsi ja venäjä suvereenien mukaan."
Osoittaako venäjän puhuminen Venäjällä agraaris-talonpoikaista asennetta?
"Juuri tästä syystä kansanvallan kannattajat kiihkoilevat suomen kielellä ja vaativat ymmärrettävyyttä virkamieslatinaan ja mainostajaenglantiin."
Ymmärrettävyyden vaatimus ei ole kiihkoilua.
http://www.tsv.fi/ttapaht/397/Laitinen.html
"Suomen kieli on rahvaan kieli, minkä vuoksi suomen kielen käyttäminen osoittaa agraaris-talonpoikaista asennetta. Suomen oikeat kielet ovat olleet ruotsi ja venäjä suvereenien mukaan."
Osoittaako venäjän puhuminen Venäjällä agraaris-talonpoikaista asennetta?
=> Ei osoita. Venäjän kirjakieli perustuu kirkkoslaaviin ja kristillisiin perinteisiin sekä klassiseen kreikan kieleen. Venäjän kielellä ja ukrainan kielellä puhuminen on suurta sivistystä.
"Juuri tästä syystä kansanvallan kannattajat kiihkoilevat suomen kielellä ja vaativat ymmärrettävyyttä virkamieslatinaan ja mainostajaenglantiin."
Ymmärrettävyyden vaatimus ei ole kiihkoilua.
=> Ymmärtämättömyyttä lisää nimenomaan se kaaos, jota Yleisradio, Sanoma, Alma Media ja STT ylläpitävät maassa. Miksi kotus ei ilmoittanut, ettei subsidiariteetti ole läheisyys-, vaan toissijaisuusperiaate? Asian olisi voinut selvittää katolilista maista Googlella tai kysyä Vatikaanin suurlähetystöstä.
Ilmaisu, myös kielellinen, tilanteen mukaan!
Lainasanoja on otettu milloin ruotsista ja saksasta, milloin venäjästä, nyttemmin englannista. Tulevaisuudessa ehkä kiinasta. Ennen lainasanat alistettiin selkeämmin suomen syntaksille. Nykyanglismit eivät aina taivu kunnolliseksi suomeksi. Se tässä harmittaa.
Remu-talk on joissain yhteyksissä kaikkein herkullisinta "suomea". Sen sijaan toisissa tilanteissa silkkaa idiotiaa (en ota kantaa henkilöön vaan ilmaisun kommunikoivuuteen). Pertti "Veltto" Virtasen jorina ei käy edes vitsistä, koska kaveri luulee esittävänsä muutakin kuin tylsää vitsiä.
Kieli ei ole itseisarvo, vaan viestinnän väline. Tämä pätee ns. luonnollisiin kuin muihinkin kieliin. Hikipedian parodia (vai satiiri?) hätkähdytti, koska nosti skarpisti esiin vaaraan, joka "demokraattista" kieli-ideologiaa uhkaa: kielirelativismin aiheuttamat vaikeudet viestinnälle.
Ei, emme tahdo Kielitoimiston yltiörelativistisen nykylinjan jatkuvan. Haluamme Kielitoimiston, joka ohjaa ja neuvoo meitä kohti tarkkaa ja selkeää ilmaisua. Tätä sen tulee tehdä suoraan (kuten omin julkaisuin) sekä kiertoteitse (opettajien, viestimien, julkisten toimijoiden ohjauksen kautta). Kiitos.
Käyttöön "Pienehkö sivistyssanakirja": http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/index.html
Hyvä!
"Ei, emme tahdo Kielitoimiston yltiörelativistisen nykylinjan jatkuvan. Haluamme Kielitoimiston, joka ohjaa ja neuvoo meitä kohti tarkkaa ja selkeää ilmaisua. Tätä sen tulee tehdä suoraan (kuten omin julkaisuin) sekä kiertoteitse (opettajien, viestimien, julkisten toimijoiden ohjauksen kautta). Kiitos."
Ja nimi alle.
Mistähän tuokin assosiaatio pulpahti mieleen? Ehkä siitä että blogissa mainittiin yksi monista eduskunnan surkuhupaisista naissankareista? Jos interruptus on tuttu omasta elämästä, miksei antaa muidenkin nauttia sen hedelmistä? Ihminenhän on, as we know, sosiaalinen ennenkaikkea sillä tavalla että omista kokemuksista halutaan koko maailman tietävän.
Koskaan en ole ole tarvinnut mitään palveluja Kotukselta, enkä tule tarvitsemaankaan. Arvelen sen olevan joku Helsingin kymmenistä, ehkä jopa sadoista virastoista, jotka ovat olemassa vain siksi, että ne on joskus perustettu.
Ja "virasto" on tunnetusti sellainen olio, jonka lähes ainoa tehtävä on tehdä itsensä tarpeelliseksi, ja saada joka vuosi budjettiin vähän enemmän kuin edellisenä vuonna.
Kieli elää ilman Kotustakin. Ja ihmiset ymmärtävät toisiaan ilman Kotustakin. Jos joku ei ymmärrä, niin kysyminenkin on sallittua.
Täältä ei krokodiilin kyyneliä tipu, vaikka koko virasto lakkautettaisiin.
Kotus ei ole varsinainen virasto, vaan valtion tutkimuslaitos siitä pienimmästä päästä. Budjetti on alle 5 miljoonaa, mikä on alle promillen ministeriön budjetista ja toiminta on ollut jo pitkään ahdingossa. On helppo kirjoittaa ilkeyksiä työstä, josta ei tiedä mitään. Vertille tiedoksi, että minkään kielen asema ei synny itsestään. Suomi sai esimerkiksi virallisen aseman 1863, mutta kesti vuosikymmenien työn ennen kuin esim. virastojen kieli saatiin suomenkieliseksi. Kesti myös vuosikymmeniä kehittää kieltä, kuten sanastoa eri tarpeisiin. Nyt tunkee esimerkiksi EU:sta terminologiaa, jonka kanssa on tehtävä tietoista asiantuntijakieltä, kun se rantautuu Suomeen. Kotuksessa tehdään esimerkiksi työtä viranomaiskielen parantamiseksi. Luultavasti Verttikin lukisi mielellään ymmärrettäviä lakeja tai päätöksiä Kelalta. Jotta työ olisi järkevää, ei riitä, että ohjataan vain selkeämpään kirjoittamiseen, on myös tiedettävä, mistä hankaluudet teksteissä johtuvat, jotta voitaisiin pureutua ongelmien syihin.
Taas näkee ettei ole lingvistit keskustelemassa, huoh. Kyllä kansa tietää asiantuntijoita paremmin...
Ja kotus ei ole mikään virasto vaan tutkimusinstituutti. MUTTA EIHÄN TIEDETTÄ TARVITA JA EVOLUUTIO ON VALE TAI NO KOVAT TIETEET SENTÄÄN TAHKOAVAT RAHAA!!!!
mutta ilman kovaa ei ole elämää. Pehmeää Kotusta ei ole olemassa ilman yksityisen sektorin ylijäämää ja kovaa verorahaa.
Possessiivisuffiksit ovat kadonneet puhutusta kielestä possessiivipronominien edestä jo herra ties kuinka monta vuotta sitten (70-vuotias isoäitinikin sanoo 'meijjän auto' eikä 'meijjän automme')... kirjakieli ei ole vain seurannut perässä... kirjakielen palvominen jonain "ideaalisena kielimuotona" on maallikkojen vaiva. Eri murteiden ja vanhentuneiden sanontatapojen sekasotku jossa tiettyjen alueen kielimuodot saavat vielä erityisaseman.
Vaan kyseessä on suomen kielen erikoisominaisuus. On aina kuulunut sanoa meidän äiti, meidän Maija, nyttemmin myös meidän auto, meidän telkkari, mutta ei koskaan eikä nytkään minun äiti, sinun auto, hänen televisio.
Kertokaa minulle murre, jossa vielä esiintyy possessiivisuffiksi fraaseissa kuten "minun autoni". Kyllä voisin uskoa suurimman osan suomalaisista sanovan ihan rehellisesti "minun auto". Miksi tällaisia arkaaisia piirteitä tulisi säilyttää kirjakielessä?
Sen lisäksi, että possessiivisuffiksi on muinaisjäänne, se myös monin paikoin on täysin ylimääräinen eikä tuo mitään lisäinformaatiota lauseeseen.
Lauseessa "Herra Karppinen toi koiransa vuoristorataan" possessiivisuffiksi on välttämätön.
Sen sijaan "Minun koirani on hyvin painava" -- tässä -ni on täysin tarpeeton l. redundantti. Saman informaation välittää kirjoittamalla "Minun koira on hyvin painava". Ja normaalissa kielenkäytössä murrealueista riippumatta suomalainen näin asian ilmaisee. Eihän suomen kielessä myöskään voida sanoa "Herra Karppisen koiransa on iloinen". Jostain syystä omistuspronominin edessä tämä hirviö on säilynyt.
Tähän KOTUS:ta tarvitaan. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus tutkii kielten käyttöä ja kehitystä. It's science. Kirjakieli on keinotekoinen ja sitä voidaan korjailla rationaalisien ja empiiristen havaintojen perusteella.
Oletteko tullut ajatelleeksi, että eurooppalaisissa valtakielissä esiintyy substantiivien eli nimisanojen edessä liitteitä, joilla sanat määritetään. En och ett, der, die , das, le, la . Niiden taivutusmuodot ovat oma lukunsa. Etuliitteiden informaatiosisältö on kaiketi vähäinen, mutta ne ovat olennainen osa kutakin kieltä. En ole kuullut, että niitä haluttaisiin kyseenalaistaa.
Possessiivisuffiksin käyttö on hyvää suomenkieltä. Niiden hallitseminen kertoo puhujasta paljon. Yhtä lailla niiden vähättely.
Minun koira kerta kaikkiaan ei ole suomea, ei sitä ainakaan kirjoitetussa kielessä saisi näkyä, eikä kyllä yleensä onneksi näykään.
"Sen sijaan "Minun koirani on hyvin painava" -- tässä -ni on täysin tarpeeton l. redundantti. Saman informaation välittää kirjoittamalla "Minun koira on hyvin painava"."
Eikös olisi helpompaa jättää se -ni koiraan ja poistaa minut?
Kun olen tekeleitäni siistannut, niin "minä" lienee useimmiten poistettu sana. Possessiivisuffiksi myös lyhentää ilmaisua. "Oletko jo lopettanut vaimosi orjuuttamisen, tyttäresi naimisen ja poikasi lyömisen?"
"Lauseessa "Herra Karppinen toi koiransa vuoristorataan" possessiivisuffiksi on välttämätön.
Sen sijaan "Minun koirani on hyvin painava" -- tässä -ni on täysin tarpeeton l. redundantti. Saman informaation välittää kirjoittamalla "Minun koira on hyvin painava". Ja normaalissa kielenkäytössä murrealueista riippumatta suomalainen näin asian ilmaisee. Eihän suomen kielessä myöskään voida sanoa "Herra Karppisen koiransa on iloinen". Jostain syystä omistuspronominin edessä tämä hirviö on säilynyt."
Herra Karppinen-esimerkissä possessiivisuffiksi on välttämätön, koska se antaa lisätietoa siitä, että koira on nimenomaan herra Karppisen koira eikä mikä tahansa koira. "Minun koirani on hyvin painava" voidaan ilmaista lauseen sisältämää tietoa menettämättä kieliopillisesti oikein "Koirani on hyvin painava". "Minun koira on hyvin painava" on kieliopillisesti väärin.
Mä olen jo pidemmän aikaa ignoroinut tätä böndeltä saapunutta "latte-kansaa" ja muita suomenkielen deletoijia. Muuten, jos Italiassa tilaa lattea saa pelkkää maitoa ja sekös vasta hauskaa on ja sen jälkeen osterian tarjoilijat ignoroi sua niin kauan kun ilkeät tavolassa istua.
Jos ei oltas lainattu viimeisten vuosikymmenien aikana ronskisti ja ripeästi englannista muutamaa tuhatta termiä ja sanaa niin nykysivistyneistö (insinöörit ja muut nörtit) puhuisi hiukka omaperäistä englantia intialaiseen tai nigerialaiseen tapaan keskenään ja ainoastaan tyhmän kansan kanssa suomea.
"Lauseessa "Herra Karppinen toi koiransa vuoristorataan" possessiivisuffiksi on välttämätön."
Ei ole. Kielenraiskaajat voivat muodostaa mallin "minun auto" mukaan tuostakin "Herra Karppinen toi hänen koiran vuoristorataan".
Suomenkieliset puhuvat aina suomea. Amerikassa he puhuvat "fingliskaa" eli englantia suomalaisittain. Esimerkiksi: lumperi (lumber), piiri (beer), rapoli (trouble), karpetsi (garbage), vörnitseri (furniture), leijata (to play) sauveri (shower),reimi (frame) kaara (car), heerkatti (haircut), loijari (lawyer),meitin haussi (pro meidän talomme, "our house")... Fingliska kuulostaa rantautuneen Suomeenkin.
Japaninkieli on kieliopiltaan suomensukuinen. Niinpä täällä englantia väännetään "japliskaksi" (antamani nimitys). Esimerkiksi: aisu kuriimu (ice cream).
Kun englanti jyrää kieliä alleen, myös sen egoistinen minän (I kirjoitetaan aina isolla kirjaimella) korostus valtaa alaa. Niinpä varsinkin nuoriso pyörii aina oman napansa ympärillä: Minä, minä...
Suomenkielessä, samoin kuin japaninkielessä persoonapronominit ovat tarpeettomia. Suomenkielessä persoonan tietää verbimuodosta (olen) ja japaninkielessä lauseyhteydestä.
Yllä olisi niin monta kommenttia, joihin tekisi mieli vastata, että pitää ottaa kantaa koko ketjun sisältöön.
Suomen kieli on äärimmäisen rikas kieli kaikkine erikoisine kieopillisine muotoineen, kuten nyt tästäkin komitatiivi-ilmaisusta huomaa. Jos kielenhuoltajat eivät ole valppaina ja jos ihmisiä ei patisteta oikeakielisyyteen ja erilaisten kieliopin antamien vivahteiden viljelemiseen, niin on vaara, että suomen kieli tulee köyhtymään ja monista sellaisista kieliopillisista rakenteista, jotka olisivat aivan käyttökelpoisia ja hyödyllisiä jokapäiväisessä kielenkäytössä, luovutaan turhan päiten sillä perusteella, että niitä pidetään jonnin joutavina arkaistisina jäänteinä.
Niinpä olinkin hämmästynyt lukiessani, että possessiivisuffiksia ei enää tarvitsisi käyttää oikeakielisyyteen pyrittäessä. Onko asia todellakin näin? Toinen seikka, jonka olen kuullut, on, että "alkaa" ja "ruveta" verbien kohdalla ei enää olisi aiempaa ehdotonta ohjetta käyttää ensin mainitun yhteydessä kohdeverbin 1. infinitiivin muotoa ja jälkimmäiseksi mainitun yhteydessä 3. infinitiivin muotoa. Onko jollakulla asiasta tietoa?
Suomen kieli, ilmeisesti sen rikkauden vuoksi, on pyritty pitämään mahdollisimman puhtaana ja alkuperäisenä niin sanastoltaan kuin kieliopillisilta rakenteiltaankin. Muut eurooppalaiset kielet ovat saaneet muuttua ja kehittyä joustavammin. Lukekaapa vaikka 1900-luvun alun Hufvudstadsbladetia, niin huomaatte eron nykyruotsiin verrattuna olevan huomattavasti suurempi kuin vastaavalta ajalta painetun Uuden Suomen tekstin ero nykypäivän suomenkieliseen tekstiin. Kun kävin koulua, englannin opettajamme sanoi meille alaluokilla, että pitää sanoa "I shall" ja "we shall". "I will" tai "We will" on ehdottoman väärin! Sitten sama opettaja joitakin vuosia myöhemmin pyörsi sanansa sanoen, että jos on kyse asiasta, joka riippuu voimakkaasti omasta tahdosta, niin saa myös käyttää ilmaisua "I will". Sitten edelleen sama opettaja ennen YO-kirjoituksiamme kainosti hymyillen totesi meille, että "älkää sanoko "I shall" - ei kukaan puhu enää niin!".
Joku tuolla ylempänä mainitsi indoeurooppalaisissa kielissä esiintyvät substantiivien artikkelit turhiksi, mutta näinhän ei asian laita ole. "A book" on aivan eri asia kuin "the book". Esimerkiksi juuri englannin kielessä tarvitaan lauseissa artikkeleja saamaan ymmärrettävä ja looginen lauserakennelma aikaiseksi, kun kielessä ei muutoin ole selkeää kielioppia, jota voisi "matemattisesti" noudattaa. On selvää, ettei kieliin jää pitemmällä aikajänteellä mitään turhia rakenteita, vaan ainoastaan hyödylliset rakenteet säilyvät.
"atsoeerikäiselle" puolestani toteaisin, että kyllä persoonapronomineja tarvitaan niin suomen kuin japaninkin kielissä. ("Tämän eduskuntaryhmän puheenjohtaja olen MINÄ". Miltä kuulostaisi: "Tämä eduskuntaryhmän puheenjohtaja olen!" Sanoma olisi ainakin toinen.) Japanissa puolestaan on suorastaan runsauden pula "minä" sanoista (Watashi, watakushi, washi, boku, ...), joten on niilläkin oma merkityksensä, kun jopa eri sukupuolet käyttävät niitä eri tavoin ilmaistakseen sukupuoli-identiteettiään.
"Tämän eduskuntaryhmän puheenjohtaja olen MINÄ". Miltä kuulostaisi: "Tämä eduskuntaryhmän puheenjohtaja olen!" Niin, jos egoisti haluaa korostaa, että se olen MINÄ, joka olen... kuten Raamatussakin kerrotaan Jumalan sanoneen nimekseen: "Minä olen se, joka minä olen."
Ilman egoistista korostusta esimerkkilauseesi kuuluu: "Olen tämän eduskuntaryhmän puheenjohtaja." Piste.
Olen jo 15 vuotta asunut Japanissa ja opiskellut japania täystoimisesti kaksi vuotta, että tiedän tasan tarkkaan, ettei SIVISTYNYT japanilainen koskaan käytä sanaa "watakushi" (tai sen versioita) eli korosta itseään. Samoin puhutellessaan toista, hän ei käytä sanaa "anata" (sinä), vaan sen kohteliasta muotoa: "o-mae" (edessäni oleva kunnioitettu persoona).
Samoin sivistyneessä suomenkielessä ei käytetä persoonapronomineja, jotka edustavat henkilöä, vaan verbimuodolla ilmaistaan oma persoona ja paikalla oleva toinen persoona: olen, olet, oletko... Poissaolevasta käytetään sanaa "hän" tai japaninkielessä poissaolevan sukunimeä, oman perheen jäsenistä heidän etunimeään.
Suomalaisille tekisi hyvää harjoitella puhumista ilman pronomineja.
"Samoin sivistyneessä suomenkielessä ei käytetä persoonapronomineja, jotka edustavat henkilöä, vaan verbimuodolla ilmaistaan oma persoona ja paikalla oleva toinen persoona: olen, olet, oletko... Poissaolevasta käytetään sanaa "hän" tai japaninkielessä poissaolevan sukunimeä, oman perheen jäsenistä heidän etunimeään.
Suomalaisille tekisi hyvää harjoitella puhumista ilman pronomineja."
Saattaa olla, että olet ollut Japanissa jo hiukan liian kauan, kun tuo persoonapronomien käyttö noin vastenmieliseksi on mennyt. MINÄ en ole kokenut niiden käyttämisen tai käyttämättä jättämisen olevan sidoksissa puhujan sivistystasoon, vaan asiayhteyteen ja siihen, mitä lauseessa halutaan korostaa.
Sinänsä huomiosi englannin isosta "I" kirjaimesta ja sen mukanaan tuomasta egosta on varteenotettava. Eri kielissä ja kulttuureissa liikutaan eri asteikolla korkean ja matalan egon määritelemällä janalla. Tosin täytyy huomioida myös se tosiseikka, että niissä kulttuureissa, joissa egoa ei yleensä katsota olevan soveliasta korostaa (kuten Japani) on sitten usein kuitenkin aivan valtavan suuri etäisyys ylempiarvoisen ja alempiarvoisen henkilön välillä - toisin kuin esimerkiksi Ameriikoissa.
..kuin meitsi, meikäläinen, allekirjoittanut yms. idiotismi. Ei MINÄssä mitään vikaa ole paitsi jos jokainen lause alkaa sillä.
Luit ehkä liian nopeasti.En nimennyt artikkeleita turhiksi.Totesin niiden informaatiosisällön vähäiseksi. Samalla huomautin niiden kuuluvan kieliin olennaisena osana.
Mutta mielenkiintoinen aihe, todella.
Ps.Saako nykyään käyttää futuurissa verbiä tulee? " Suomen kieli tulee köyhtymään...". Minun kouluaikanani sitä pidettiin virheenä. Piti käyttää muotoa köyhtyy ja liittää siihen selventävä ilmaisu esimerkiksi tulevaisuudessa.
"Oli, on ja tulee aina olemaan!" ... siis liittofutuurikin suomen kielessä joissain yhteyksissä. "Tulette huomaamaan" antaa paremman käsityksen siitä, että huomaaminen tapahtuu tulevaisuudessa eikä tässä ajassa (vrt. "huomaatte"). Myös "huomaatte tulevaisuudessa" saattaa antaa erilaisen sävyn viestille, sillä silloin puhutaan todella pitkän ajan päästä tapahtuvasta huomaamisesta, kun taas "tulette huomaamaan" voi tarkoittaa vaikkapa minuutteja tai tunteja.
On totta, että etenkin entisten aikojen äidinkielen opettajilla oli tapana antaa hyvin ehdottomia ohjeita ja pitäytyä lukkiutuneen ortodoksisesti kielenhuollon ohjeisiin jopa rajatapauksissa, kuten tuo suomen kieleen "kuulumaton" liittofutuuri. En usko, että sitä ainakaan hykyään pidetään kielioppivirheenä, vaikkakin opettaja saattaisi punakynällä korjata tekstiä omasta mielestään paremmaksi.
Asiaan on helppo ratkaisu - suomi pois kouluista ja pakkoruotsi tilalle. Ruotsi myos ainoaksi viralliseksi kieleksi koko maahan.
Muutama kulinaristinen ja lingvistinen herkkupala:
apinan keuhko - lihapiirakka
vauvan jalka - hk:n sininen
Kai Ekholmin kirjoituksessa oli virheitä:
Virhe 1:
"Mielestäni äidinkielen jyrkempi alamäki alkoi aikanaan, kun Kielitoimisto hyväksyi possessiivisuffiksittoman muodon Minun koulu, minun järki, minun äiti. Sen jälkeen kielenhuoltajilta on ollut vaikea saada mitään normatiivista kantaa: kaikki käy, molemmat vaihtoehdot ovat ihan ookoo. Who cares…"
Kielitoimisto EI ole hyväksynyt possessiifisuffiksitonta muotoa tyyliin "minun järki". Haluaisin kuulla, mistä kirjoittaja on keskinyt tämän. Kielenhuollon OIKEITA neuvoja voi katsoa esim. sivulta wwww.kotus.fi/kielitoimisto. Pitäisikö kirjoittajan mielestä muuten kieltää jompikumpi taivutusmuodoista palveluja ja palveluita, koska "molemmat ovat ok"? Kielihän on mustavalkoinen systeemi, vai mitä.
Virhe 2:
"Kuka huoltaisi blogeja? Who cares… Kannustukseksi voisi palkita hyvin kirjoitetun blogin."
Eräässä blogi-kilpailussa palkittiin onnistunut blogi, ja kunniamaininnan sai kielellisesti hyvä blogi. Tuomaristossa oli Kielitoimiston edustaja.
Ja kommentoijien virheitä:
Kielitoimisto (18 työntekijää) on yhtä kuin kielenhuolto-osasto, joka on osa Kotusta eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta (n. sata työntekijää). Suomen kielen lautakunta on erillinen elin. Googlatkaa, jos ette muuten usko. Ai, mutta nyt joku älähtää: "Ei suomen kielessä ole sellaista sanaa kuin googlata!"
Älkää viitsikö olla lapsellisia.
Uuden Suomen toimitus kysyi possessiivisuffiksin käytöstä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta Kielitoimiston johtajalta Salli Kankaanpäältä ja sai seuraavan vastauksen:
Kielitoimisto ei ole hyväksynyt eikä edes suunnitellut hyväksyvänsä possessiivisuffiksitonta muotoa kirjoitettuun yleiskieleen, vaan kirjakielen normin mukaisia ovat vain muodot ”(minun) kouluni”, ”(minun) järkeni”, ”(minun) äitini”. Sen sijaan puhutussa kielessä possessiivisuffiksittomat muodot ovat tavallisia ja tietysti puhutun kielen monissa muodoissa myös aivan hyväksyttäviä; tosin yleensä pronomini on silloin muodossa ”mun” eikä ”minun”, siis ”mun koulu”. Kyse on eri kielimuotojen erosta.
Tässä minipolvisessa keskustelussa ei ole lainkaan sivutta minua riepovaa aihetta; orwelimaista kaksoiskieltä. Sanoilla annetaa mielellään aivan uusia merkityksiä. Kukaan ajassa oleva poliitikko ei sanoa, että se ja se on selvästi kehittynyt. On hienompaa sanoa, että se ja se on selkeästi tehnyt sitä.
Erityisen tuohtunut olen lukutaito-termin holtittomasta käytöstä. Lukeminen ei ole vain lukutaitoa, sitä on myös tietokoneen käyttäminen, kuvan tai television katseleminen, tietokonepelien pelaaminen jne.
Kuulin kerran korkeahkon opetusministerön virkamiehen suusta termin äänen lukutaito.
Kysymys ei ole kielen normaalista kehityksestä vaan tietoisesta ohjaamisesta. Näyttää siltä, että kaikenkarvaiset tiedon vastaanottamiset halutaan samaan asemaan. Eihän lukeminen voi olla kehittyneempää kuin television katseleminen. Eihän?
Mielestäni se kieli mitä ihmiset käyttävät blogeissaa yms. henkilökohtaisessa julkaisussaan, kuten vaikkapa youtube, on täysin heidän oma asiansa.
Sillä ei myöskään ole mitään merkitystä niin kauan kunhan uutisissa puhutaan ns. virkasuomea ja kaikki virallinen teksti kirjoitetaan virallisen kieliopin mukaisesti.
Se että joku tyyppi ei ymmärrä mitä vaikka minä blogissani (ei ole vielä) kirjoittaisin, ei haittaa minua tippaakaan.
Kukin bamlaa tyylillään.
ja tarkoitan meitä rivikansalaisia. Koulutustausta vaihtelee, myös saadut opit. Emme hallitse kaikkia suomen kielen sääntöjä.Mutta me sentään keskustelemme kielen puhtaudesta.
Tasavallan korkeimman päättäjän puheenkirjoittajilta on kuitenkin lupa edellyttää oikeakielisyyttä
Ote presidentti Halosen vasta pitämästä puheesta:
" Kansainvälinen oikeus on kaikkien maiden tuki ja turva. Erityisen tärkeää se on pienemmille maille " . Oikea muoto on " pienille maille"
"Pienehköille" ei tässä yhteydessä toimi.
Tämän virheelisen komparatiivin käytön toi yllä esiin nimimerkki
" Kompara-TiiviTaavi" . Nimimerkin sisältämät kielelliset ansiot jätän kommentoimatta, mutta kirjoittaja on oikealla asialla.
Saanemme odottaa puhdasta suomea korkeimmalta johdoltamme.
Komparatiivia pahoinpidellään suomen kielessä muillakin tavoilla. Jopa lehtien pääkirjoituksissa voi nykyään nähdä karmeita esimerkkejä. Jos subjekti on monikollinen, joku neropatti on saanut päähänsä muuttaa komparatiivin superlatiiviksi. Näin syntyy vaikkapa tällaisia lauseita: "Alan ongelmat ovat nykyisin vaikeimpia kuin aiempina vuosina." Äidinkielensä osaaja kirjoittaisi tietenkin, että ongelmat ovat nykyisin VAIKEAMPIA kuin aiempina vuosina. Eikä tämä koske vain kuin-lauseita, vaan komparatiivin väärinkäyttö näkyy esimerkiksi, kun halutaan sanoa, että näin saavutetaan suurempia säästöjä, mutta kirjoitetaan "suurimpia säästöjä."
Runsas vierasperäisten sanojen käyttö suomen kielessä kertoo vain siitä, että elämme "globalisoituneessa maailmassa", jossa on aika paljon merkittävämpiäkin kieliä kuin suomi.
Jos esimerkiksi minä istun joka päivä tuntitolkulla tietokoneen ääressä käyttäen englanninkielisiä ohjelmia ja lukien englanninkielisiä nettisivuja, ja myöhemmin katsoen englanninkielisiä tv-ohjelmia (usein ilman tekstitystä), niin eihän kyseinen kieli voi olla vaikuttamatta myös oman äidinkieleni käyttöön. Monet sanat ovat tutumpia englanniksi kuin suomeksi.
Tekstiviesti- ja chattikulttuuri kieltämättä vaikuttavat myös omalta osaltaan kirjoitetun kielen laatuun.
En silti näkisi pelkästään pahana asiana, että kieli muuttuu ja kansainvälistyy. Siitä on hyötyäkin, että monet termit tarkoittavat samaa asiaa useilla eri kielillä.
Niin Jyri Häkämiehen kuin Tarja Halosenkin puheenkirjoittaja on joku extraaja Varamiespalvelusta.
Tasavallan korkeimman päättäjän puheenkirjoittajilta on kuitenkin lupa edellyttää oikeakielisyyttä
Ote presidentti Halosen vasta pitämästä puheesta:
" Kansainvälinen oikeus on kaikkien maiden tuki ja turva. Erityisen tärkeää se on pienemmille maille " . Oikea muoto on " pienille maille"
"Pienehköille" ei tässä yhteydessä toimi.
=> Höpsis. Oikea muoto on:"Kansainvälinen oikeus on kaikkien maiden tuki ja turva. Erityisen tärkeä se on kaikkein pienimmille maille."
Tämän virheelisen komparatiivin käytön toi yllä esiin nimimerkki
" Kompara-TiiviTaavi" . Nimimerkin sisältämät kielelliset ansiot jätän kommentoimatta, mutta kirjoittaja on oikealla asialla.
Saanemme odottaa puhdasta suomea korkeimmalta johdoltamme.
=> Tarja Halonen on kotoisin Stadista ja Kalliosta. Jos Tarja Halonen puhuisi virheetöntä suomea edes kirjoitetuista papereistaa, kukaan ei uskoisi, että hän on sosialidemokraatti köyhistä oloista, myös kulttuuriköyhistä, vaan luulisi häntä joksikin suomettarelaisen kulttuurisuvun jäseneksi.
Kaikki hyvän tavan ja suomenkielen yksityiskohdat on painetussa tekstissä oltava mahdollisimman tip-top.
Kahlasin koko tämän aiheen "liturgian" lävitse. Olen kiitollinen saamistani oikeinkirjoitusvihjeistä, mutta miksi kukaan ei älähdä hyvin yleisestä tavasta puhua ja myös kirjoittaa RUMIA? - (TV:n viihdeohjelmatkin ovat täynnä siivottomuuksia, vittua ja persettä!)
Sisältyykö "Kotuksen" ohjelmaan myös suomenkielen moraalin vartiointi? Jos ei, niin pyydän: Palauttakaa vanhan ajan siisti suomen kieli, mutta varokaa tuomasta "herraskaista ruotsia" tilalle. - Tietenkin kielen pitää uudistua ja mieluimmin lainasanoilla, kuin typerillä "väännöksillä".
(Oliko tekstini kelvollista suomea?)
Yleisradio on ollut syvältä jo 1960-luvun lopulta, koska silloin sinne palkattiin kulttuurivasemmistolaiset rienaajat. Hella-radiossa oli enemmän tyyli kuin Repo-radiossa.
Sosialidemokraattinen Yleisradio kilpailee riettaudessa Bonniersin MTV3:n kanssa.
"Sisältyykö "Kotuksen" ohjelmaan myös suomenkielen moraali. "
Kielitoimiston sanakirja pamiseepi moraalista notta:
"moraali
1. yhteisössä vallitsevat eettiset käsitykset, arvostukset ja käyttäytymissäännöt, etiikka, siveellisyys. Korkea, ankara, höllä moraali. Nuorison moraali. Liikemies-, työ-, taistelu-, sukupuolimoraali. Kaksinaismoraali. Hänellä ei ole minkäänlaista moraalia. Yleistä moraalia loukkaava elokuva.
2. henkinen ryhti, henkinen kestokyky. Tykistötuli mursi joukkojen moraalin.
3. eettinen sisältö, opetus, ohje. Kertomuksen moraali on se, että"
Nyt sitten olisi ensialkuun selvitettävä mitkä ovat ne suomenkielisen yhteisön keskuudessa vallitsevat eettiset käsitykset, arvostukset ja käyttäytymissäännöt joiden perusteella tuo suomenkielen moraali määritellään. Kai sitä olisi sitten sinne Kotukseen perustettava komitea joka määrittelisi "suomenkielen moraalin", mikä tosin mahdollisesti johtaisi ko. laitoksen henkilöstön lisäämiseen.
Vai tarkoittaako arvon Hra Mattimayranpaa että se "suomenkielen moraali" olisi määriteltävä hänen käsitystensä mukaiseksi?
Mikä muuten on sitä vanhanajan siivoa suomea? 1800-luvun torppareiden suomi? 1900-luvun alun punikkien suomi?
Toisaalta, lienee niin että Aleksis Kivi oli se kaikkein pahin suomenkielen raiskaaja, ainakin mikäli Ahlqvistiltä olisi kysytty (Hän tosin kysymättäkin kertoi mielipiteensä) palatkaamme siihen moraaliseen ja siveelliseen suomenkieleen jota se oli ennen Kiven turmelevaa vaikutusta!
Saarikoski toi kirjallisuuteen aikoinaan omistusliitteettömän muodon "minun takki". Se on puhe- ja kirjakielen yhdistelmä eikä tunnu luontevalta. Mielestäni pitäisi käyttää joko muotoa "mun takki" tai "minun takkini".
Näin nimimerkin takaa voin valaista, että hallintotieteiden tohtori Eila Rekilä on myös kansakoulun opettaja, filosofian kandidaatti ja demari. Toisekseen: Älkää enää valittako pakkoruotsista, sillä yliopistoista ei tule kohta yhtä ainoatakaan maisteria tai tohtoria kun ylioppilaat eivät voi valmistua ilman pakollista suomen/ruotsin + yhden vieraan kielen suullista ja kirjallista hallintaa. Miten sitten suu pannaan?
Jatketaan sitä riman laskua joka alkoi peruskoulun tullessa 70-luvulla. Tohtorit ja maisterit valmistuvat varmasti, muuten jää yliopistoilta valtionavut saamatta.
Kun ei kukaan huomaa kirjoitukseni "pointtia" täytyy lisätä pari lähdettä: kielitaidosta annettu laki 424/2003 6§n 1 momentti ja ylioppilaslehti 17/08, 28.11.08, sivu 8, kasvatustieteen tohtori Hannu Niemen väitöstutkimus. Kertokaa nyt ihmeessä lapsillenne ja lapsenlapsille tai yrittäkää kumota nämä lait kielitaidosta ennenkuin me suomenkieliset olemme todella taas pelkkää rahvasta.
Huoli kielemme suoranaisesta rämettymisestä vähätellään usein käsitteeksi "kieli muuttuu", ikään kuin kaikki muuttuminen olisi vääjäämätön luonnonlaki, ilman todellista vaikutusmahdollisuutta.
Vuonna 1998, edellisen talouskriisin aikaan Suomen ainoa valtakunnallinen, musertavassa monopoliasemassa olevan päivälehti Helsingin Sanomat käytti sivuillaan sanoja talous ja finanssikriisi seuraavasti:
1998
TALOUSKRIISI ........... 806 kertaa
FINANSSIKRIISI ........... 50 kertaa (6 %)
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, uudessa talouskriisissä HS:ssa samat sanat esiintyvät täysin eri suhteissa
2008
TALOUSKRIISI ........... 282
FINANSSIKRIISI .......... 795 (282 %)
Tänä vuonna vierasperäinen finanssikriisi on lähes kolminkertaistanut osuutensa. Muutos ei ole tapahtunut kymmenessä vuodessa vähitellen, vaan lähes kertarysäyksellä, sillä vielä viime vuonna olivat vastaavat luvut:
2007
TALOUSKRIISI ........... 52
FINANSSIKRIISI .......... 15 (29 %)
Esimerkki lienee läheistä sukua sille kummalliselle ja yhä kiihtyvälle muutokselle, jossa selkeä suomenkielinen ja jopa kansalliseen identiteettiin kuluva nimi muutetaan. Esimerkiksi Suomen Postista tuli ITELLA, Viestintäviraston kansallinen (paino sanassa "kansallinen") tietoturvaviranomainen on CERT-FI, Tieliikelaitos DESTIA jne. Maamme ikiaikainen nimi SUOMI näkyy enää vain katsomoissa penkkiurheilijoiden verkkareissa, urheilijoiden asuissa sama asia on vuosisatoja runnottua kielellistä itsetuntoamme hivelevästi FINLAND.
Tunnustan, että nyreähkö suhtautumiseni Kotukseen, kielemme viralliseen suojelijaan ja huoltajaan perustuu siihen, miten koen sen suoriutuneen tehtävästään. Kuten aloittaja osuvasti toteaa, niin nykylinja "kaikki käy, molemmat vaihtoehdot ovat ihan ookoo" ei edusta mielestäni vastuullista kielen huoltoa, vaan pikemminkin sitä normeja vailla olevaa vapaan kasvatuksen metodia, jonka tulokset ovat nyt yhteiskunnan toimijoina ja kasvattajina. Esimerkiksi vastuu ja välittäminen täytyy näissä piireissä määritellä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Mikä on heidän osuutensa vaikkapa liikennekurin järkyttävään höltymiseen ja jopa kaikkien maailman ovilla paraikaa ryskyttävään talouskriisiin, kaikkeen?
Tässä oudossa ilmapiirissä suomenkieliset suomalaiset ovat menettämässä kykynsä kuulla omaa kieltään, uskalluksensa puolustaa ja varjella sitä. Koko kansa ikään kuin pidättää hengitystään. Myönnän, pelottaa ajatella, millaisella kielellä se puhuu ja toimii, kun se vihdoin uskaltaa taas hengittää, vetää ilmaa omiin keuhkoihinsa.
Kannattaisi ensiksi miettiä myös sitä, ollaanko talouskriisissä vielä talouskriisivaiheessa vai vasta rahoituskriisivaiheessa. Mitä pidemmälle onnettomuudet jatkuvat, sitä laajemmaksi talouskriisiksi rahoituskriisi voi edetä.
Jatkoin sanojen käytön tutkailua. Johtopäätöksiä siitä, kuinka harkittua tai vaikkapa esimiesmalleista omaksuttua sana finanssikriisi on, voidaan saada Helsingin Sanomien 10.11.2008 pääkirjoitussivulta.
Pääkirjoitukset sivun vasemmalla puolella edustavat lehden virallista linjaa ja näin lienee myös sanavalintojen kohdalla. Pääkirjoituksessa "Keskustelu eurosta palaamassa agendalle muissa Pohjoismaissa" käytetään sanaa finanssikriisi kolmasti, talouskriisiä tai vastaavaa ei kertaakaan.
Sivun keskilinjan oikealla puolella oli kyseisen päivän numerossa kaksi vierasartikkelia:
- Pekka Tiaisen "Rahamarkkinakriisin taustalla on uusi talousrikollisuuden muoto" esiintyy sekä rahamarkkinakriisi että talousrikollisuus kaksi kertaa, finanssikriisi ei kertaakaan.
- Josette Sheeran "Talouskriisi iskee maailman köyhiin" on käännösartikkeli, jossa ammattikääntäjä on valinnut sanan talouskriisi neljästi, finanssikriisiä ei kertaakaan.
Se, kuinka nopeasti tunnetusti hyvin oppivaiset suomalaiset omaksuvat annetut mallit, lähtevät kielellisille harhapoluille, selviää Googlen löytämillä osumilla:
"talouskriisi" 163 000
"finanssikriisi" 334 000
Uskallan olla varma, että vuonna 2007 tulos olisi ollut päinvastainen.
Esimerkkinä siitä, miten Helsingin Sanomat lujittaa suomenkielisten lukijoittensa heikoksi haukuttua itsetuntoa, kelvatkoon 30.11.2007 ilmestyneen lehden etusivu.
Päivä oli uutisanniltaan huikaiseva. Suomenkieliset koululaiset olivat voittaneet kolmannen kerran peräkkäin OECD-maiden oppimistuloksia vertailevassa tutkimuksessa. Mukana oli 57 maata, joten suomalaisten saavutus oli kiistämätön maailmanmestaruus, jota kaikkialla maailmassa yhä kadehditaan ja jaksetaan ihmetellä.
Aamun Helsingin Sanomien etusivun pääjuttu oli otsikoitu viidelle palstalle
"VIINAAN KUOLEE JOKA PÄIVÄ JO LÄHES KUUSI SUOMALAISTA
Viinakuolemien määrä kasvaa nopeasti, alkoholi on
moninkertaisesti pahempi tappaja kuin liikenne."
Alla viiden palstan värikuva kiireisestä tarjoilijasta molemmat kädet täynnä oluttuoppeja.
Tämän mielet lannistavan "rohkaisuryypyn" alle oli sijoitettu yhden palstan otsikko:
"Suomi taas
ykkönen
osaamis-
vertailussa"
Lyhyeen tekstiosioon ei mahtunut mainintaa, että Suomen ruotsinkielisten koulujen suorituspisteiden keskiarvo oli 32 pistettä vähemmän kuin suomenkielisillä voittajilla. Tästä ei puhuttu sisäsivuillakaan, sillä jokainenhan ymmärtää, että se olisi pahoittanut vähemmistön mielet.
Asioista, varsinkin ulko- ja puolustuspolitiikassa, tavallisesti väärässä oleva Helsingin Sanomat, on ymmärtänyt, että talouskriisi saattaa olla vielä tulossa, minkä vuoksi se kirjoittaa pääasiallisesti vasta rahoituskriisistä.
Koska pahin on vasta edessä ja rahoituskriisi edustaa vasta lämmittelykierroksia, kyse ei ole välttämättä Helsingin Sanomien kielitajun monetarisoitumisesta, vaan siitä, että ei ennusteidenkaan mukaan olla talouskriisin huippuhetkien kohdalla.
Olisi tietenkin paikallaan, jos taloustoimittaja-kustantaja tai arvopaperitoimittaja-päätoimittaja kertoisivat, miten "alan ammattilaiset" näkevät vaihemallin, jossa finanssikriisistä kasvaa laajahko talouskriisi.
Uskoisin, että oikeaan kielenkäyttöön tarvittaisiin niin journalistista kokemusta kuin myös jonkin verran edes välttävää kansantalouden tietämystä.
Jos Agricola nousisi kuolleista saattaisi hän hyvinkin sanoa samaa: suomen kieli on aivan karmeaa! Jos kielen kehittyminen on jollekin kielikonservatiiville niin vaikea hyväksyä, niin ei voi oikein muuta kuin kehittää oma kieli ja alkaa puhua sitä. Muut eivät sinua välttämättä ymmärrä, mutta saatpahan puhua aidosti konservatiivista kieltä.
Ajoittain kielet ajautuvat surkeaan tilaan sen vuoksi, etteivät kielenkäytön ammattilaiset toimi kunnollisina puutarhureina. Voitte kokeilla vaikka suomenruotsalaista sanastoa ja yrittää vaikka kirjoilal sillä: ei ole kunnon sanastoa, ja koska ei ole kunnon sanastoa, turvautuvat asianomaisetkin suomen kieleen.
"Jos kielen kehittyminen on jollekin kielikonservatiiville
niin vaikea hyväksyä, niin ei voi oikein muuta kuin kehittää
oma kieli ja alkaa puhua sitä."
Kielen luonnollinen kehittyminen on vääjäämätöntä ja ehdottoman välttämätöntä. Tätä tapahtuu kaiken aikaa, nytkin, eikä tästä tämän enempää. Esimerkeilläni halusin osoittaa, että kieleen voidaan vaikuttaa suorastaan pelottavan nopeasti ja tehokkaasti. On tärkeää, että tämä myös tiedostetaan. Varsinkin tahoilla, joita asia kiinnostaa tai joille se kuuluu.
Kirjoittaminen tässä yhteydessä kielikonservatismista tai kokonaan oman kielen kehittämisestä on asiatonta ja osoittaa ettei tarkoitustani ole haluttukaan ymmärtää.
Ajan henki on se, että "millään ei ole väliä". Juuri tällä kotus on yrittänyt ostaa itselleen lisää elinaikaa ryhtymällä välttämättömästä välipitämättömäksi, jolloin sen turhuus on havaittu opetusministeriössä ja valtiovarainministeriössäkin.
Kokoomus leikkaa tuottamattomia akavalaisia valtionhallinnon tuottavuusohjelman nimissä. Ainoa, joka populistisesti televisissa muka puolustaa kotusta on Martti Korhonen Vasemmistoliitosta, jota kotuksen väki ei äänestä, vaikka saisi pitää työnsä ja lopunkin eläkekertymäänsä.
Ylempänä ja aikaisemmissa kommenttiketjuissa on jo kirjoiteltu aiheesta, mutta palaan siihen vielä.
Ilmauksen "suomen kieli" kirjoittaminen pienellä s-kirjaimella tuntuu rakenteeltaan ihmeellisesti muodostetulta. Pientä alkukirjainta on käytetty tuossa tapauksessa jo kauan ja esimerkiksi Kielitoimisto pitää sitä ainoana oikeana kirjoitustapana, mutta minun mielestäni tapa on epäjohdonmukainen.
Kaikki kielten nimethän kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, joten sana suomi tarkoittaa jo sellaisenaan suomeksi nimitettyä kieltä. Siksi sanaliitto suomen kieli genetiivisijoineen vaikuttaa yhtä hullunkuriselta kuin jos kauppias kirjoittaisi hyllyyn tekstien tomaatti ja appelsiini sijasta tekstit tomaatin vihannes ja appelsiinin hedelmä.
Jos kuitenkin ajatellaan, että sanaliitto on muodostettu maan nimestä johtaen ja tarkoittaen Suomessa puhuttua kieltä, se pitäisi tietenkin kirjoittaa muotoon Suomen kieli.
Oikeinkirjoitusta voitaisiin ehkä kehittää paremmaksi alkamalla käyttää muotoa Suomen kieli, tai vaihtoehtoisesti lopettamalla koko sanaliiton käyttäminen ja korvaamalla se aina yksisanaisella muodolla suomi. Virkkeen alussa olevasta sanasta voidaan asiayhteyden perusteella päätellä, tarkoitetaanko sillä kieltä vai maata tai valtiota.
Ilmauksen "suomen kieli" kirjoittaminen pienellä s-kirjaimella tuntuu rakenteeltaan ihmeellisesti muodostetulta. Pientä alkukirjainta on käytetty tuossa tapauksessa jo kauan ja esimerkiksi Kielitoimisto pitää sitä ainoana oikeana kirjoitustapana, mutta minun mielestäni tapa on epäjohdonmukainen.
* Mitä epäjohdonmukaisa siinä on? Virallisia kieliä Suomen tasavallassa, Suomessa, ovat Suomen kieli suomen kieli ja Suomen kieli ruotsin kieli. On erittäin järkevää erottaa Suomi; suomenmaalainen ja suomalainen. Finne ja finländare -jako pätee moneen muuhunkin asiaan, joiden suhteen erityisesti monikansallisissa valtioissa kannattaa olla tarkkana.
- Suomen kielet ovat suomen kieli ja ruotsin kieli
- Neuvostoliiton kielet olivat venäjän kieli, ukrainan kieli jne.
Kaikki kielten nimethän kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, joten sana suomi tarkoittaa jo sellaisenaan suomeksi nimitettyä kieltä.
- suomi tarkoittaa muutakin kuin suomea, esimerkiksi se tarkoittaa toisen hakkaamista imperfetktissä. http://fi.wiktionary.org/wiki/suomia
- "Suomi" pitää varata pääasiassa Suomen tasavaltaa ja Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevaan valtiolliseen käyttöön.
Siksi sanaliitto suomen kieli genetiivisijoineen vaikuttaa yhtä hullunkuriselta kuin jos kauppias kirjoittaisi hyllyyn tekstien tomaatti ja appelsiini sijasta tekstit tomaatin vihannes ja appelsiinin hedelmä.
- omenankukka
- rukiintähkä
Jos kirjoitettaisiin Suomen kieli, pitäisi ilmeisesti kirjoittaa "Suomenkielinen" -asemesta Suomen-kielinen vai kuinka?
Jos kuitenkin ajatellaan, että sanaliitto on muodostettu maan nimestä johtaen ja tarkoittaen Suomessa puhuttua kieltä, se pitäisi tietenkin kirjoittaa muotoon Suomen kieli.
- Edelliseen viitaten miksi pitäisi?
Oikeinkirjoitusta voitaisiin ehkä kehittää paremmaksi alkamalla käyttää muotoa Suomen kieli, tai vaihtoehtoisesti lopettamalla koko sanaliiton käyttäminen ja korvaamalla se aina yksisanaisella muodolla suomi.
- Tarkenteen mahdollisuus pitää aina olla. Homonyymirakenteista ei ole kuin haittaa.
Virkkeen alussa olevasta sanasta voidaan asiayhteyden perusteella päätellä, tarkoitetaanko sillä kieltä vai maata tai valtiota.
- Kansallisuussanoilla tarkoitetaan paljoa muutakin: Yhdysvaltain kieli, yhdysvaltain kieli, Yhdysvaltainkielinen...
Kotus on sekä kelvoton, että perustelukyvytön niissäkin asioissa, joissa se on johdonmukainen.
Kirjoitit ilmeisesti sanaliittoon "suomen kieli" rinnastaen sanat: "omenankukka" ja "rukiintähkä".
Niitä ei kuitenkaan ole muodostettu samalla periaatteella. Niistä muodostuisivat vastaavat sanaliitot: omenankukan kukka ja rukiintähkän tähkä. Kumpikin on minun mielestäni yhtä outo viritelmä kuin "suomen kieli".
Vastaavia outoja kaksoisilmauksia olisivat esimerkiksi: schäferin koira, koivun puu ja rukiin vilja.
Sana suomenkielinen kirjoitetaan aivan johdonmukaisesti pienellä, koska se on adjektiivi.
Maan nimestä johdettuna Suomen kieli pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella, koska maan nimi erisnimenä kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella.
Tietääkseni yhdysvaltain kieltä ei ole koskaan edes ollut olemassa, joten sellaista rakennettakaan ei tarvita muulloin kuin kielellisessä leikinlaskussa.
"Käyttöön "Pienehkö sivistyssanakirja": http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/index.html "
Joo, mutta varsinainen *magnum opus* on tämä Korpelan Nykyajan kielenopas:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/index.html
Jo tuo yksinään tekee suuren osan Kotuksen toiminnasta tarpeettomaksi.
"Jo tuo yksinään tekee suuren osan Kotuksen toiminnasta tarpeettomaksi."
Jaa, että matematiikan opinnot pätevöittävät yhden ihmisen korvaamaan kokonaisen tutkimuslaitoksen kielenasiantuntijat. Samantien voidaankin korvata ympäristöministeriö luontoharrastajilla, Ilmatieteenlaitos sammakkoennustajilla jne. Ja tuottavuus sen kun kasvaa!
BTW, jos kielenopasta etsit niin kokeilepa tuota: http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
Kiitos linkistä. Hienoa, että siellä alkaa olla joitakin teoksia ilmaisina kokoteksteinä. Se pitäisi näkyvämmin merkitä vapaasti käyttävissä olevaksi.
Ei tuo kuitenkaan Nykyajan kielenoppaan aihepiireistä kata kuin pienen osan, ja tyylilaji on aivan toinen.
Ja mistäpä Korpela onkaan tietonsa saanut muualta kuin lähinnä Kotuksen Kielikello- ja Kotikielen seuran Virittäjä-lehdistä? Joten miten Korpelan sivusto tekee Kotuksen tarpeettomaksi, kun sivujen sisältö on tutkijoilta peräisin? Ja mitäpä sitten tehdään kun tarvitaan uutta tietoa ja näkemystä? Korpela ei ole tämän alan tutkija. Tuo sivusto on pelkkää pintatasoa, mikä ei olisi mahdollista ilman useiden henkilöiden pitkäaikaista ja perusteellista työtä.
Korpelan pitäisi hieman hävetä sitä, että on merkinnyt sivuilleen pelkästään (c) Jukka Korpela, vaikka hänen pitäisi antaa kunnia myös tärkeimmille lähteilleen.
Selvästikin Korpela on tuota alaa tutkinut vaikkei hänellä siihen muodollista titteliä olisikaan. Mitkä kohdat Nykyajan kielenoppaassa voisivat olla plagiointitapauksia? Lähteisiinsä hän kyllä ahkerasti viittaa eikä mitenkään kritiikittömästi, ja lähteinä hänellä on paljon muitakin kuin Kielikello-lehti.
Otsikko Uuden Suomen kulttuurisivulla:
"Finlandia-palkinto ratkeaa ensi viikolla - kuka on suosikkisi?"
Ilkeämielisesti voisi happamana todeta, että onpa paha kielivirhe, "parasta" kirjaahan tässä kaiketi valitaan, jota ei sentään ihmisolennoksi ole kloonattu.
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/42656-finladia-palkinto-ratkeaa-ensi-v...
Tämän vuoden Finlandia-ehdokkaiden - siis kirjojen - kannet kuvaavat hyvin vallalla olevaa suuntaa. Kuudesta kannesta vain yhdessä on tekijän nimi kirjan nimen alla (Marie, Arne Nevanlinna). Allekirjoittajat ovat poissa muodista, työnnetty kauas takariviin. Kyllä se on ylle kirjoitettava, jos menestyä aikoo! Suorastaan koomista on, että Pirkko Saision - joka johdonmukaisesti vastustaa tekijäkeskeistä linjaa - nimi on kirjansa kannessa niin mammuttina, ettei suurempana enää mahtuisi.
Mika Waltari on kertonut, että kirjaa tehdessään hän ikään kuin kuuli olkapäänsä takaa paperille tulevat sanat. Näin Waltari mielestäni halusi korostaa olleensa vain tekstin vastaanottaja ja sen vaatimaton puhtaaksi kirjoittaja.
Tämä tuli elävästi mieleen viimekesäistä SDP:n puheenjohtajavaaleja tv-uutisista katsellessa. Kun Jutta Urpilainen tajusi voittaneensa, kimposi hän pystyyn, tuuletti voitonriemuaan molemmin käsin - pitkään ja hartaasti, kuin keihäänheiton maailmanmestari. Eleestä tihkui niin voimakas minäkeskeisyys, että kehonkielen paha kielioppivirhe siitä katsojalle syntyi. Taisi Jutta unohtaa, että hänelle oli juuri joukolla äänestetty puheenjohtajuus tarkoitti valtakirjaa yhteisten asioiden hoitoon. Eli "minän" olisi kokousväki mieluusti saattanut nähdä muodossa "me".
Hankkikaa elämä. Get a life. Ymmärrän että kieli voi olla kirjailijalle intohimon hämärä kohde mutta että pilkku.
Kieli ei rappeudu käyttämällä vaan sillä että kielen käyttö kielletään. Nk. poliittinen korrektius tekee kielella enemmän vahinkoa kuin mielivaltaisten ja hankalasti muistettavien oikeinkirjoitussääntöjen unohtaminen.
Jo nyt kielessämme on paljon voimallisia sanoja ja kuvaavia ilmaisuja joita ei saa käyttää niiden "kielteisen" arvolatauksen vuoksi.
Pilkun asemaa sensijaan ei uhkaa mikään. Pilkku on neutri.
- valitkaa siis elämä. Kirjoittakaa edes melkein oikein, niin ajattelette yleensä vähemmän väärin kuin tavallisesti.
Hieno kirjoitus Ekholmilta tämän maailman kauneimman kielemme puolesta!
Toivottavasti myös Uuden Suomen toimitus ottaa opikseen ja ryhtyy kiinnittämään huomiota kielenkäyttöönsä.
Kiroilu sopii vain äärimmäisen harvoin vakavasti otettavan päivälehden tyyliin. Teillä se näyttää olevan nykyisin oikein tapa. Tässäkin lehdessä(tiistai 2.12.) etusivun otsikoissa kaksi "helvettiä", muutama päivä sitten sama tilanne "pirujen ja saatanoitten" kanssa.
Palkatkaa koulutuksen saaneita toimittajia. Kiitos.
Kouluttamattomatkin toimittajat käyvät, mikäli ovat suorittaneet peruskoulun oppimäärän. Ennen kansakoulussa ei kannustettu sadattelemaan otsikoissa, vaan siitä olisi saanut käytöksen alennuksen todennäköisesti.
Ironista kyllä näkökulmassa mainitun, englannin pilkutussääntöjä puolustavan, kirjan oikea nimi on "Eats, Shoots & Leaves".
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 170 kommenttia